sunnuntai 18. elokuuta 2013
Cameron & Alaina's birthday party!
Lasten synttärijuhlat on vähän eri tasoa täällä kun mitä oon Suomessa tottunu! Eilen meni koko päivä Jessien ja Chrisin luona kun vietettiin Cameronin 5v ja Alainan 1v synttäreitä. Oli aivan sairaan hauskaa ja noi lapset oli niiiiin sulosia!!! Kaikki jotka mut tuntee tietää että rakastan pieniä lapsia. Mutta niin, juhlissa oli jenkkityylinen tarjoilu: hampurilaisia, sipsejä yms mut myös tosi hyviä salaatteja. Kakut oli aikas hulppeet, niinkun kuvista näkee. Sinne oli vuokrattu bouncy house, siel oli täytetty traktori piñata jota lapset vuoron perää yritti saada hajoomaan baseball mailan kanssa ja viimein ku karkit lensi maahan ni ne oli saman minuutin aikana kerätty siitä :'D Sit oli aika hulppeet ilotulitukset + campfire. Mua niin ärsytti ku en saanu niist ilotulituksist kunnon kuvii ku mun akku oli ihan lopus. Mua pyydettii kuvaa siel ni mä sit kuvasin ja niit kuvii tuli aika paljo. Tuun myöhemmin kertomaan muita kuulumisia, mut tässä tulee nyt kuvia juhlista :) Eikö Alaina ookin kaunis, look at those eyes! <3
torstai 15. elokuuta 2013
Kuulumisia
Kaikki tällä hetkellä vaihdossa olevat tai sitä harkitsevat, annan yhen vinkin: pitäkää päiväkirjaa.
Oon lukenu muiden vaihtareiden blogeista kuinka hienoa ja upeeta ja mahtavaa ja hauskaa ja täydellistä on ollu eka viikko. Mullakin on kivaa ollut, ja hauskaa, oon nauttinu ajastani täällä, oon saanu muutamia kavereita, kaikki ihmiset on mukavia yms. En todella kadu että lähdin tai mitään sellasta, päinvastoin. On vaan ollu yllättävän rankkaa. Englannin kieli sujuu, osaan ilmasta itteäni ihan tarpeeks hyvin ja ymmärrän suurimman osan mitä puhutaan, mut koska kaikki mitä sanon tai kuulen mun aivot joutuu kääntää sen suomeks ja sen takii aivot ylityöskentelee koko ajan ja oon väsyny edelleen.
Tykkään paljon mun hostperheestä, hauskoja ja sydämellisiä ihmisiä. Mun mielipide on että varsinkin alussa se ois todennäkösesti helpompaa sopeutua kaikkeen jos perheessä on lapsia, joko pieniä tai omanikäsiä. Mulla niitä ei ole. Ei se mua haittaa mutta oon huomannu että kommunikoin ihan eri tavalla kun joukossa on nuoria. Mun hostperhe ei tiedä niin paljoa ns. nuorten elämästä joten he on yhtä yllättävässä tilanteessa kuin mäkin: miten pitää toimia, mitä se haluaa, mistä se tykkää, mistä puhutaan...
Eilen keskustelin pitkään hostäidin kanssa kaikesta ja sillä tavoin tutustutaan toisiimme. Perheen kanssa on helppo puhua ja he tukee mua ja sanoo you're doing fine kun sönkötän englantia enkä löydä jotain sanaa. Sukulaisia oon tavannu aika paljon ja tykkään heistäkin kaikista. Oikeastaan, en oo tavannu täällä ihmistä josta en tykkäis.
Kello on kohta 11 ja oon väsyny, tuntuu etten saa mitään selvää kirjotetuks vaikka oli vaikka mitä asiaa mistä kirjottaa. Anyways, en muista enkä aio väkisin yrittää vääntää mun aivoja siihen kuosiin että alan analysoimaan yhtään enempään miltä kaikki tuntuu. Sanon sen verran että tykkään olla täällä, tykkään ihmisistä, odotan innolla kaikkea uutta, perheessä menee hyvin... Kaikki on siis hyvin! Koti-ikävä ei oo pahemmin iskeny vasten kasvoja mut ensimmäistä kertaa näin pitkän ajan kun viikon oon ollu erossa Jessestä ja se on varmaankin se raskain osa.
Sitten mitä oon puuhannu! Eilen hostmaman 17v grandson Gavin tuli tänne ja vei mut valokuvaamaan. Gavin on ihan loistotyyppi mut asuu eri kaupungissa eli ei valitettavasti nähä kovin usein. Meil on paljo samoja intressejä ja se haluu viedä mut joka paikkaa ja että saan kokea mahollisimman paljo. Eilen myös sukulaisia tuli käymään. Voin kertoa että joka kerta kun tarjoan amerikkalaiselle turkinpippuria en pysty pitämää pokkaa! Kaks ihmistä liian monesta kenelle oon tarjonnu, on urhoollisesti syöny sen loppuun mutta kaikki muut sylkäsee sen pois. "What the hell is that?! Are you trying to kill me? My tongue is on fire! Are you serious you like that, you must be crazy!" Ja ne kattoo mua ku mielipuolta ku tyytyväisenä mussutan salmiakkejani kjeheh.
Band camp alko ja se on kivaa! Pääsin taas soittamaan huilua pitkästä aikaa ja saan bandista kavereita. Ens keskiviikkona mennään esiintymään Pittsburgiin Kennywoodin huvipuistoon ja samalla päästään huvittelemaan itse huvipuistossa. Torstaina lähetään perheen kanssa Virginia Beachille, can't waaait! Liityn myös koulun cross country teamiin, kävin tänää ostamassa vähän urheiluvaatteita. Saa nähä miten käy, pystynkö juoksemaan lonkkani ja polveni kanssa..
Ettei jää ihan ankeeks tää pistän viel muutamia kuvia :) Palaan taas! Love you <3
Oon lukenu muiden vaihtareiden blogeista kuinka hienoa ja upeeta ja mahtavaa ja hauskaa ja täydellistä on ollu eka viikko. Mullakin on kivaa ollut, ja hauskaa, oon nauttinu ajastani täällä, oon saanu muutamia kavereita, kaikki ihmiset on mukavia yms. En todella kadu että lähdin tai mitään sellasta, päinvastoin. On vaan ollu yllättävän rankkaa. Englannin kieli sujuu, osaan ilmasta itteäni ihan tarpeeks hyvin ja ymmärrän suurimman osan mitä puhutaan, mut koska kaikki mitä sanon tai kuulen mun aivot joutuu kääntää sen suomeks ja sen takii aivot ylityöskentelee koko ajan ja oon väsyny edelleen.
Tykkään paljon mun hostperheestä, hauskoja ja sydämellisiä ihmisiä. Mun mielipide on että varsinkin alussa se ois todennäkösesti helpompaa sopeutua kaikkeen jos perheessä on lapsia, joko pieniä tai omanikäsiä. Mulla niitä ei ole. Ei se mua haittaa mutta oon huomannu että kommunikoin ihan eri tavalla kun joukossa on nuoria. Mun hostperhe ei tiedä niin paljoa ns. nuorten elämästä joten he on yhtä yllättävässä tilanteessa kuin mäkin: miten pitää toimia, mitä se haluaa, mistä se tykkää, mistä puhutaan...
Eilen keskustelin pitkään hostäidin kanssa kaikesta ja sillä tavoin tutustutaan toisiimme. Perheen kanssa on helppo puhua ja he tukee mua ja sanoo you're doing fine kun sönkötän englantia enkä löydä jotain sanaa. Sukulaisia oon tavannu aika paljon ja tykkään heistäkin kaikista. Oikeastaan, en oo tavannu täällä ihmistä josta en tykkäis.
Kello on kohta 11 ja oon väsyny, tuntuu etten saa mitään selvää kirjotetuks vaikka oli vaikka mitä asiaa mistä kirjottaa. Anyways, en muista enkä aio väkisin yrittää vääntää mun aivoja siihen kuosiin että alan analysoimaan yhtään enempään miltä kaikki tuntuu. Sanon sen verran että tykkään olla täällä, tykkään ihmisistä, odotan innolla kaikkea uutta, perheessä menee hyvin... Kaikki on siis hyvin! Koti-ikävä ei oo pahemmin iskeny vasten kasvoja mut ensimmäistä kertaa näin pitkän ajan kun viikon oon ollu erossa Jessestä ja se on varmaankin se raskain osa.
Sitten mitä oon puuhannu! Eilen hostmaman 17v grandson Gavin tuli tänne ja vei mut valokuvaamaan. Gavin on ihan loistotyyppi mut asuu eri kaupungissa eli ei valitettavasti nähä kovin usein. Meil on paljo samoja intressejä ja se haluu viedä mut joka paikkaa ja että saan kokea mahollisimman paljo. Eilen myös sukulaisia tuli käymään. Voin kertoa että joka kerta kun tarjoan amerikkalaiselle turkinpippuria en pysty pitämää pokkaa! Kaks ihmistä liian monesta kenelle oon tarjonnu, on urhoollisesti syöny sen loppuun mutta kaikki muut sylkäsee sen pois. "What the hell is that?! Are you trying to kill me? My tongue is on fire! Are you serious you like that, you must be crazy!" Ja ne kattoo mua ku mielipuolta ku tyytyväisenä mussutan salmiakkejani kjeheh.
Band camp alko ja se on kivaa! Pääsin taas soittamaan huilua pitkästä aikaa ja saan bandista kavereita. Ens keskiviikkona mennään esiintymään Pittsburgiin Kennywoodin huvipuistoon ja samalla päästään huvittelemaan itse huvipuistossa. Torstaina lähetään perheen kanssa Virginia Beachille, can't waaait! Liityn myös koulun cross country teamiin, kävin tänää ostamassa vähän urheiluvaatteita. Saa nähä miten käy, pystynkö juoksemaan lonkkani ja polveni kanssa..
Ettei jää ihan ankeeks tää pistän viel muutamia kuvia :) Palaan taas! Love you <3
tiistai 13. elokuuta 2013
KUVIAAAA!!!
Vikana maanantaina sukulaisia ja ystäviä tuli vielä sanomaan hyvästit, vietettiin hauska ilta!
hauskaa oli.. :D
Vähän tunnelmia lentokentältä kun vielä kaikessa rauhassa istuttiin kahvilla.
Äiti ja sisko <3
Jesse <3
hotellihuone Hiltonissa, New Yorkissa
New York!
Amerikan lippuja on PALJON ja JOKA PAIKASSA
Katukuvaa New Yorkista. Kerettiin napsimaan vain parit kuvat ennen kun mentiin junaan.
Love those hills! Maisema on niinku suunnillee tää seuraavat 10kk, tykkään!
Tuolla ei oo kiva ajaa autolla kun korvat menee lukkoo. Tos kuvas näkyy niinku pilviä eli oltiin pilvien yläpuolella.
Maryland state university! Tuolla meillä oli orientaatioleiri ja se campus oli jotenki nii jenkki vaikka kuulemma olikin tosi pieni verrattuna muihin yliopistoihin :)
Suurin osa meiän tän alueen AFS-vaihtareista!Italia, Filippiinit, Saksa, Saksa, Norja, Thaimaa, Belgia, Ukraina, Suomi, Italia, Saksa, Italia
Mun huone täällä :)maanantai 12. elokuuta 2013
Little bit of America
Oon nyt perheen koneella, saan omani toimimaan varmaan tana iltana. Viela en siis pysty kuvia laittamaan mutta tulee heti kun saan oman koneen toimimaan!
Tassa on nyt siis vahan vapaata aikaa kun kaikki perheenjasenet on toissa. Kerron siis vahan matkustuksesta ja taallaolosta.
Torstaiaamuna herasin kaheksalta, isovanhemmat ja veljen perhe tuli viela aamiaiselle ja lahettiin lentokentalle 11 aikaa. Kentalle tuli mukaan aiti, sisko ja Jesse. Aluks sain AFS-henkiloilta joitain papereita ja menin tekee lahtoselvityksen jonka jalkee vaan olin omieni kanssa. Kaikki oli hyvin, napsittiin viela viimeiset kuvat kunnes tuli aika lahtee turvatarkastukseen, aika sanoa viimeiset hyvastit. En ollu itkeny viela kertaakaan mutta siina vaiheessa en voinut mitaan, kyynelet valui vuolaasti ja se tunne oli ihan kamala. Halasin koko ajan kaikkia enka vaan olis halunnu lahtea kavelemaan yksin turvatarkastukseen, tietaen etta naan tarkeimmat ihmiset vasta 10kk paasta. Se oli ihan hirveeta. Mut rauhotuin aika pian sen jalkeen kun olin menny porttien toiselle puolelle. Loysinki sitte muita afs vaihtareita joiden kanssa sitte myos lennettiin, meita suomalaisia oli 14. Lento kesti n 9 tuntia ja meni ihan hyvin, yleensa alan voimaan tosi pahoin lentokoneessa mut taa oli ihan allright. Meil oli naytot siin penkis joist ois voinu kattoo leffoi, sarjoi yms mut ma en kyl oikeestaan kattonu mitaan :o fiilis oli aika epatodellinen kun lahestyttiin Nycia! JFK:n kentalla meita oli vastassa pari afs tyyppia jotka saatto meiat bussiin ja mentiin hiltonhotelliin missa oli hirveesti muitakin vaihtareita ympari maailmaa. Ma jain hotelliin yoks ja lahin seuraavana aamuna bussilla MANHATTANIN LAPI JUHUU New Yorkin juna asemalle josta menin junalla Altoonaan josta autolla afs tyypin kanssa Frostburgiin, Marylandiin missa mulla oli orientaatio ja siella oli muutkin meian alueen vaihtarit, tosi hyva poruka meilla!
Lauantaina vihdoin nain mun perheen, Kim ja Ed tuli hakemaan mua leirilta ja meilla oli yhteinen lounas kaikkien vaihtareitten ja perheitten kanssa ja lahettiin sitte ajamaan kohti kotia, matka oli n 1h40min.
Koko taalla olon ajan oon ollu vaa hirmu vasyny. olin aika jetlagged ja esim toissayona nukuin 14 tuntia... Maisemat taalla on ihan hulppeet, noi vuoret ah! Oon nahny vahan sukulaisia ja tata kaupunkia missa asun, ihmiset on kaikki hirmu ystavallisia ja mukavia ja mun perhe on kanssa tosi mukava. Tanaan mennaan koululle rekisteroitymaan, liittymaan bandiin ja valitsemaan kurssit. Odotan innolla koulun alkua! Huomenna alotan band harkat, so excited!
Nyt tuli hirveesti tekstia haha. Tuun kertomaan lisaa ja kuvien kera pian. Keep well honeys, love you!
Tassa on nyt siis vahan vapaata aikaa kun kaikki perheenjasenet on toissa. Kerron siis vahan matkustuksesta ja taallaolosta.
Torstaiaamuna herasin kaheksalta, isovanhemmat ja veljen perhe tuli viela aamiaiselle ja lahettiin lentokentalle 11 aikaa. Kentalle tuli mukaan aiti, sisko ja Jesse. Aluks sain AFS-henkiloilta joitain papereita ja menin tekee lahtoselvityksen jonka jalkee vaan olin omieni kanssa. Kaikki oli hyvin, napsittiin viela viimeiset kuvat kunnes tuli aika lahtee turvatarkastukseen, aika sanoa viimeiset hyvastit. En ollu itkeny viela kertaakaan mutta siina vaiheessa en voinut mitaan, kyynelet valui vuolaasti ja se tunne oli ihan kamala. Halasin koko ajan kaikkia enka vaan olis halunnu lahtea kavelemaan yksin turvatarkastukseen, tietaen etta naan tarkeimmat ihmiset vasta 10kk paasta. Se oli ihan hirveeta. Mut rauhotuin aika pian sen jalkeen kun olin menny porttien toiselle puolelle. Loysinki sitte muita afs vaihtareita joiden kanssa sitte myos lennettiin, meita suomalaisia oli 14. Lento kesti n 9 tuntia ja meni ihan hyvin, yleensa alan voimaan tosi pahoin lentokoneessa mut taa oli ihan allright. Meil oli naytot siin penkis joist ois voinu kattoo leffoi, sarjoi yms mut ma en kyl oikeestaan kattonu mitaan :o fiilis oli aika epatodellinen kun lahestyttiin Nycia! JFK:n kentalla meita oli vastassa pari afs tyyppia jotka saatto meiat bussiin ja mentiin hiltonhotelliin missa oli hirveesti muitakin vaihtareita ympari maailmaa. Ma jain hotelliin yoks ja lahin seuraavana aamuna bussilla MANHATTANIN LAPI JUHUU New Yorkin juna asemalle josta menin junalla Altoonaan josta autolla afs tyypin kanssa Frostburgiin, Marylandiin missa mulla oli orientaatio ja siella oli muutkin meian alueen vaihtarit, tosi hyva poruka meilla!
Lauantaina vihdoin nain mun perheen, Kim ja Ed tuli hakemaan mua leirilta ja meilla oli yhteinen lounas kaikkien vaihtareitten ja perheitten kanssa ja lahettiin sitte ajamaan kohti kotia, matka oli n 1h40min.
Koko taalla olon ajan oon ollu vaa hirmu vasyny. olin aika jetlagged ja esim toissayona nukuin 14 tuntia... Maisemat taalla on ihan hulppeet, noi vuoret ah! Oon nahny vahan sukulaisia ja tata kaupunkia missa asun, ihmiset on kaikki hirmu ystavallisia ja mukavia ja mun perhe on kanssa tosi mukava. Tanaan mennaan koululle rekisteroitymaan, liittymaan bandiin ja valitsemaan kurssit. Odotan innolla koulun alkua! Huomenna alotan band harkat, so excited!
Nyt tuli hirveesti tekstia haha. Tuun kertomaan lisaa ja kuvien kera pian. Keep well honeys, love you!
perillä :)
lähin torstaina kotoota, saavuin torstaina nyciin, jossa olin yötä, perjantaina junalla frostburgiin marylandiin, siellä oli orientaatio ja lauantaina vihdoin pääsin perheeseen! Matka oli rankka mutta nyt on kaikki hyvin täälä :) konetta en oo vielä ssaanu toimimaan joten tää on vain pikapostaus puhelimella. Tuun päivittämään tarkempaa tietoa kuvien kera heti ku saan netin toimimaan koneella! :)
torstai 8. elokuuta 2013
LÄHTÖ
Tavarat laukuissa, eurot dollareissa, passi kädessä, hyvästit takana. Uskomatonta. Se päivä on tänään, mä lähden vuodeksi vaihto-oppilaaks jenkkeihin. Käsittämätöntä! Tästä oon unelmoinu ja tätä oon oottanu, mut ei se koskaan oo tuntunu todelliselta. Mut nyt, reilu viiden tunnin päästä mun kone lähtee kohti New Yorkia enkä ihan heti palaakaan. Koko ajan kysytään "jännittääkö?" Mutta ei, mua ei edes jännitä. Ehkä lentokentällä.
Hyvästien jättö on ollu kamalaa, ystäville sekä sukulaisille. Lähin perhe sekä Jesse lähtee lentokentälle, se pelottaa mua mitä siitä tulee. Ystävien kanssa vietin mahdollisimman paljon viimisiä hetkiä ja oon niin ylpee ja onnellinen et oon saanu mun elämään semmosia ihmisiä. Ja mä tiedostan sen nyt, että kun mä tulen ensi kesänä takasin, ne ystävät on edelleen täällä ja edelleen mun ystäviä.
Laukut pakkasin tapani mukaan edellisenä iltana, siinä tuli vähän paniikki. Eilen kävin ostamassa ihanan repun käsimatkatavaralaukuks ja sinne ängin nyt läppärin, kamerat, huilun ja muut. Painoks tuli 8,9kg mut toivon että ne ei punnitse sitä koska se sais painaa vaan 8kg. Matkalaukun pakkaaminen sujui ihmeen kivuttomasti ja lopputuloskin oli hyvä, painoa oli 22,3kg kun saa olla 23 :) Fazerithan siellä eniten painaa...
Kun meen jenkkeihin, mulla on eka orientaatioleiri Frostburgissa, Marylandissa. Sieltä pääsen mun perheen luo 10.8. Host maman kans ollaan puhuttu ja mä oon niin onnellinen tosta perheestä, niin sydämellisiä ja ihania ihmisiä. Kaikki kuulemma odottaa mua innolla ja haluu tutustua ja tutustuttaa mua kaikkeen, ihan mahtavaa! Hyvillä mielin siis lähdössä :)
Nyt pitää mennä, kiirepostaus aamutuimaan. Seuraavan kerran tekstiä tulee maailman toiselta puolelta!
LET'S GO! Wish me luck!
Hyvästien jättö on ollu kamalaa, ystäville sekä sukulaisille. Lähin perhe sekä Jesse lähtee lentokentälle, se pelottaa mua mitä siitä tulee. Ystävien kanssa vietin mahdollisimman paljon viimisiä hetkiä ja oon niin ylpee ja onnellinen et oon saanu mun elämään semmosia ihmisiä. Ja mä tiedostan sen nyt, että kun mä tulen ensi kesänä takasin, ne ystävät on edelleen täällä ja edelleen mun ystäviä.
Laukut pakkasin tapani mukaan edellisenä iltana, siinä tuli vähän paniikki. Eilen kävin ostamassa ihanan repun käsimatkatavaralaukuks ja sinne ängin nyt läppärin, kamerat, huilun ja muut. Painoks tuli 8,9kg mut toivon että ne ei punnitse sitä koska se sais painaa vaan 8kg. Matkalaukun pakkaaminen sujui ihmeen kivuttomasti ja lopputuloskin oli hyvä, painoa oli 22,3kg kun saa olla 23 :) Fazerithan siellä eniten painaa...
Kun meen jenkkeihin, mulla on eka orientaatioleiri Frostburgissa, Marylandissa. Sieltä pääsen mun perheen luo 10.8. Host maman kans ollaan puhuttu ja mä oon niin onnellinen tosta perheestä, niin sydämellisiä ja ihania ihmisiä. Kaikki kuulemma odottaa mua innolla ja haluu tutustua ja tutustuttaa mua kaikkeen, ihan mahtavaa! Hyvillä mielin siis lähdössä :)
Nyt pitää mennä, kiirepostaus aamutuimaan. Seuraavan kerran tekstiä tulee maailman toiselta puolelta!
LET'S GO! Wish me luck!
maanantai 5. elokuuta 2013
SURPRISE FAREWELL PARTY
Voi ei voi ei voi ei. Mulla on maailman ihanimmat ystävät!
Nää ihanat oli järkänny mulle perjantaiks yllätysläksiäiset! Se oli ihan mahtava juttu ja yhtä lukuunottamatta mun kaikki parhaat ystävät oli siellä! Ella soitti mulle perjantaina päivällä ja pyys että lähetään illalla kuvailemaan joten laita mekko päälle, tullaan J-Pn kanssa hakee sut seiskan aikoihin. Käydääkö moikkaa myös Hillaa ja Pinjaa?
Mentiin siis Hillan ja Pinjan luo ja kun astuin sisään ihmettelin miks keittiön pöytä on pullollaan kaikkii herkkuja ja keskellä oli amerikan kartta. Sen jälkee portaista alko valumaan mun ystäviä, kaikki nekin joita en ollut nähnyt pitkään pitkään aikaan. Itkuhan siinä pääs, ei voinu mitään. Oli ihan sanoinkuvaamaton fiilis sillä hetkellä. Kavereita eri puolilta ketkä ei edes tuntenu toisiaan ni silti ne oli kaikki mua varten kerääntyny tonne.
Syötiin juteltiin ja otettiin kuvia, tosin liian vähän. Ilta ois voinu jatkuu vaikka loputtomiin! Ei muuta kun ISO KIITOS järjestäjille ja kaikille mukana olleille! Ootte ihan parhautta ja mahtavuutta ja niin ihania että en voi käsittää. Tuli taas parempi mieli siitäkin että kyllä mulla oikeesti taitaa olla ystäviä vielä vuodenkin päästä täällä Suomessa vaikka lähenkin hetkeksi pois. <3
Nyt oon niin väsyny että pakko mennä nukkumaan. Sen verran vielä että to do -lista on huomattavasti tyhjentyny, tein muuttoilmotukset, ostin adapterin ja matkalaukkuvyön, oon jo vähän miettiny pakkaamista, keränny kaikki tarvittavat paperit kasaan, vaihtanu euroja dollareiks, ja kävin hakemassa henkilökortinkin varmuudeks! Asiat siis alkaa olla kunnossa ja KOLMEN päivän päästä lähtö! Maanantaina vielä läksiäiset sukulaisille ja tutuille. Fiilis hyvä mutta outo! Adios amigos!
Nää ihanat oli järkänny mulle perjantaiks yllätysläksiäiset! Se oli ihan mahtava juttu ja yhtä lukuunottamatta mun kaikki parhaat ystävät oli siellä! Ella soitti mulle perjantaina päivällä ja pyys että lähetään illalla kuvailemaan joten laita mekko päälle, tullaan J-Pn kanssa hakee sut seiskan aikoihin. Käydääkö moikkaa myös Hillaa ja Pinjaa?
Mentiin siis Hillan ja Pinjan luo ja kun astuin sisään ihmettelin miks keittiön pöytä on pullollaan kaikkii herkkuja ja keskellä oli amerikan kartta. Sen jälkee portaista alko valumaan mun ystäviä, kaikki nekin joita en ollut nähnyt pitkään pitkään aikaan. Itkuhan siinä pääs, ei voinu mitään. Oli ihan sanoinkuvaamaton fiilis sillä hetkellä. Kavereita eri puolilta ketkä ei edes tuntenu toisiaan ni silti ne oli kaikki mua varten kerääntyny tonne.
Syötiin juteltiin ja otettiin kuvia, tosin liian vähän. Ilta ois voinu jatkuu vaikka loputtomiin! Ei muuta kun ISO KIITOS järjestäjille ja kaikille mukana olleille! Ootte ihan parhautta ja mahtavuutta ja niin ihania että en voi käsittää. Tuli taas parempi mieli siitäkin että kyllä mulla oikeesti taitaa olla ystäviä vielä vuodenkin päästä täällä Suomessa vaikka lähenkin hetkeksi pois. <3
Nyt oon niin väsyny että pakko mennä nukkumaan. Sen verran vielä että to do -lista on huomattavasti tyhjentyny, tein muuttoilmotukset, ostin adapterin ja matkalaukkuvyön, oon jo vähän miettiny pakkaamista, keränny kaikki tarvittavat paperit kasaan, vaihtanu euroja dollareiks, ja kävin hakemassa henkilökortinkin varmuudeks! Asiat siis alkaa olla kunnossa ja KOLMEN päivän päästä lähtö! Maanantaina vielä läksiäiset sukulaisille ja tutuille. Fiilis hyvä mutta outo! Adios amigos!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)