Super Bowl + muita kuulumisia ja kuvia

Hellurei ja hellät tunteet. Aika rento viikko ollu tähän mennessä, tiistaina oli 2hr delay ja tänään sekä keskiviikkona peruttiin koulu taas vaihteeks, koska siis aivan hirvittävä lumimyrsky!!! Mmm, not. About 10cm lunta ja heti ollaan hirveessä paniikissa täällä. Vähän suomalaista maalaistyttöä naurattaa mut eihän siinä, kyllä vapaapäivät aina kelpaa :D
Viikonloppuna oli se kauden tärkein futispeli ja vaikka kuinka oltiin kuulemma luvattu kurjaa ilmaa ni se oli kuitenki jotain 10 astetta plussan puolella siellä New Yerseyssä. Lauantaina momin puolen suku keräänty meille ja upporasvapaistettiin (fry) kaikennäköstä herkkua: kokonainen kalkkuna, juustotikkuja ja palloja, suolakurkkuja, herkkusieniä, jalapeñoja, kukkakaalia sun muuta. Oli muuten sairaan hyvää! Ja epäterveellistä :D Oli kaikin puolin hauska ilta!
Sunnuntaina sitte herättyäni lähin metsään tallustelemaan kun oli nätti ja lämmin ilma. Skypettelin siinä vähän kotiinkin ja illalla oli tuli sitten se itse peli, jonka Seattle Seahawks voitti aika reippaasti. En hirveen tarkasti itse peliä seurannu. Half time show oli aivan huikee, Bruno Mars ja RHCP! Sit Super Bowlin mainoksiin aina panostetaan aivan hulluna ja ovat kuulemma tosi hauskoja mutta tänä vuonna kaikki haukkuivat ne mainokset että ei ollu hauskoja (eikä kyllä mun mieleen mitään niistä jäänytkään). Myös peli oli aika tylsä kun Seattle vei niin täysillä Coloradoa. Mutta, siinä oli kuitenki yks jenkkikokemus lisää :)
Maanantaina lähettiin momin kanssa Altoonaan, tiistaina oli tarkotus skipata koulu ja lähtee Gavinin kans laskettelemaa mut se tuli kipeeks ni siirrettii se jollekki toiselle päivälle. Tiistaina sitte kirkon siivouksen jälkeen Cameron ja Alaina tuli meille yöks ja olivat tänään koko päivän hoidossa. Mun vapaapäivän vietto siis meni aika pitkälti lastenvahtina ja lumessa peuhatessa Cameronin kanssa.
En vissiin aikasemmin maininnu, mutta Ski Club on nyt ohi ja sillä neljännellä kerralla mentiin Shenian kanssa lumilaudalla, ihan huvin vuoks kokeiltiin kun normaalisti mennään suksilla. Myös Natalie vaihto siks kerraks laudasta suksiin. Täytyy sanoa että pisti miettimään miks käytin kaikki nää lasketteluvuodet suksiin kun laitailu on vaan niin paljon hauskempaa!!! Pikkusena menin laudalla mut sit vaihdoin suksiin ja nyt monen vuoden jälkeen kokeilin uudestaan ja oli aivan huippua, rakastuin siihen aivan totaalisesti! Koko ajan nyt vaan tekis mieli lähtee rinteeseen, ja voin vannoa että tästä lähtien meen kyllä laudalla! En ees kaatunu ku kerran ja yllätyin kaikin puolin miten "hyvä" olin vaikka en ollu lautaan koskenutkaan uhmaikävuosieni jälkeen!
Sitten pari ikävämpää uutista tähän loppuun. Joulukuun alussa tosiaan varasin matkani BELO järjestön kautta semmoselle West Coast Tourille joka ois kesäkuussa 2viikkoa, sisältäis Arizonan, Nevadan ja Californian kaikkine mahtavine kohteineen. No, nyt mun pitää valitettavasti perua se matka koska lumipäivien takia valmistuminen siirty silleen että se ja matka olis päällekkäin. Harmittaa kovasti, koska se ois ollu ihan ainutkertanen kokemus tommonen kiertoreissu vaihtariporukalla ja vielä siihen hintaan. Mutta sille ei nyt mitään voi joten tässä lähiaikoina nyt täytyy kirjallisesti peruuttaa se matka. Potuttaa. Niinkun potuttaa myös se, että 2,5vk päästä olis huippu reissu tiedossa Ski Clubin kautta West Virginiaan, missä päästäis laskettelemaan koko viikonlopuksi ja ois hyvä porukka. No, siihenkään en voi osallistua vain ja ainoastaan koska samana viikonloppuna on AFS:n pakollinen mid year orientaatio. Rakastan matkustamista ja nyt täällä ollessa ois hyviä mahollisuuksia nähä muutakin Amerikkaa, niin sitte kaikki osuu päällekkäin enkä pysty osallistumaan mihinkään, kyllä harmittaa :( Mutta ei sille voi mitään. Pää pystyyn ja toivotaan että tulevaisuudessa pääsen sitten näkemään enemmänkin Jenkkejä, kun tän vuoden aikana en hirveesti pääsekään matkustelemaan. En nyt ihan maatani menettänyt noiden takiakuitenkaan, mutta kunhan mainitsin asiasta nyt täälläkin. Loppuun vielä kuvia piristämään tätä tekstipainotteista postausta!

Kuulumisia

Viimeaikoina ei oo pahemmin muuta ollut kun arkea, arkea ja arkea. Dad remontoi dining roomia ni sitä oon tässä nyt nää viikot autellu ja alkaa näyttää jo hyvältä, mut vielä on hommaa jäljellä. Sit tässä oli yks vähän niinku ylimääränen tauko koulusta kun maanantaina oli Martin Luther Kingin päivä niin oli vapaa. Tiistaina oli koulut vaihteeks suljettu lumen takia. Lumen... 3 senttiä maassa? Ja pakkasta oli pari astetta. Kyllä ne koulun sulkemiset aina kyseisenä aamuna lämmittää mieltä oikein mukavasti mut pitkällä aikajaksolla nää "lumipäivät" saattaa vaikuttaa graduationin viivästymiseen, mitä en haluais tapahtuvan...

Tammikuu on kohta lopussa, ja täällä oon vietelly jo puolet vaihtovuodestani. Jotenki outo fiilis siitä. Niin ristiriitanen. Jos multa nyt kysyttäis haluisitko palata jo takasin Suomeen, vastaisin en. Jos multa kysyttäis haluaisinko viettää täällä pidemmän aikaa, vastaisin en. Mulla pyyhkii hyvin, perheen kanssa menee loistavasti ja kavereidenkin kanssa alan pikkuhiljaa lähentyä enemmän. Tottakai mulla on ikävä mun ihmisiä Suomessa ja sitä vapautta ja arkea. Mutta täällä mulle on muodostunut tavallaan toinen elämä, elän uudessa paikassa, uudessa talossa, uudessa perheessä, uusien ihmisien kanssa, uudessa koulussa, ja arki on uutta. Tai ei mikään enää niin uutta mulle ole, mutta kuitenkin, toisenlaista. Musta tää noin 11 kk on just hyvä aika. Välillä iskee koti-ikävää vähän isommin, mutta en mä sen anna liikoja vaikuttaa. En voi sanoa että tää on ollut mitään täydellistä unelmaa, tai elämäni onnellisinta aikaa. Mutta voin sanoa, että tää on opettanut ja kasvattanut mua ihan hirveesti, ja antanut mulle paljon. Kaikista tärkeimpänä perhe. En vaan voi lakata ihmettelemästä miten hyvä tuuri mulla kävi perheen kanssa. Saattais olla kiva asua isommassa paikassa ja käydä isompaa koulua, mutta en mä siitä välitä koska jos oisin jossain muualla niin en ois tässä perheessä. Ja tätä perhettä en vaihtais kyllä yhtään mihinkään. En mihinkään. Näistä on tullut mulle kun oma äiti ja isä, viihdyn näiden seurassa täydellisesti ja voin olla täysin kotonani täällä. Joka kerta sydäntä lämmittää se onnen ja kiitollisuuden tunne kun dad kutsuu mua sunshineksi ja omaksi tyttärekseen, ja kun mom esittelee mut uusille ihmisille tyttärenään. Mom ja dad on myöskin mun parhaita ystäviä täällä. Niiden kanssa pystyn keskustelemaan ihan mistä vaan milloin vaan. Ei vaan oo riittäviä sanoja kuvailemaan kuinka paljon mä rakastan niitä ja kuinka kiitollinen mä olen siitä että he hyväksyvät mut tällasena kun oon ja antoivat mulle kaiken tän. Mulla tulee ikuisesti olemaan kaksi perhettä. Mikä rikkaus! Tiedän että täältä lähtö tulee olemaan vaikeeta, ja ikävä tulee olemaan suunnaton. Täältä lähtiessä en tiedä koska tulen näkemään näitä ihmisiä uudestaan. Suomesta lähtiessä tiesin että vajaa vuoden päästä halataan taas. Joten sen takia haluan nyt viettää mahollisimman paljon aikaa näiden kanssa ja yrittää nauttia joka hetkestä.

Helmikuussa ei tuu olemaan paljon ohjelmaa. Ois Ski Clubin viikonloppureissu West Virginiaan laskettelemaan. Pikkusen ottaa päähän että en pysty siihen osallistumaa koska se osuu just AFS:n pakollisen meetingin päälle. Elikkä tasan kuukauden päästä on mid year orientation, sekin tulee varmasti olemaan kiva mut ois ollu kiva sille laskettelureissullekkin päästä. Vielä on kaks laskettelukertaa jäljellä ja sitte ei oo oiken mitään tekemistä. Tyttöjen kanssa on suunnitteilla leffailtaa ja shoppailua ja maaliskuussa vihdoin alkaa track&field eli yleisurheilu. En malta odottaa sitä, pääsee taas urheilemaan + on ainaki tekemistä ja paremmat mahollisuudet hengata kavereitten kanssa. Maaliskuun lopulla ois sitte tarkotus myös tehä päiväreissu New Yorkiin AFS:n kanssa. Sen piti olla jo tän kuun alussa mutta se aikataulutettiin uudelleen koska sää oli huono. Joten kevättä odotellessa!

Tässä pari kännykkä kuvaa, kun ei oo pahemmin ollu mitään mihin kantaa kameraa :p

oli vähän outoa lasketella viime torstaina kun lumet oli sulanu ni rinteissä oli pelkkää tekolunta. esim metsissä ei
ollu sitte ollenkaa lunta ja joissain kohti rinteissä ruoho tuli esiin. ainutkertaista, sanoisin. 

tää on näkymä englannin luokasta. vähän häiritsevät noi ihme ikkunaverkot, mut ihana aurinkoinen keli
ja edelleen those hills <3

En tiiä mikä tän idea oli, vähän kuulumisia vain viime päiviltä ettei ihan ikuisuudeksi veny postauksien välit. Kaikki hyvin siis täällä, toivottavasti sielläkin kuka ikinä mistä ikinä lukeekin! :)

First day skiing @ Blue Knob

Eilinen oli taas yks parhaista päivistä vähään aikaan! Koulussa ei oikein maltettu keskittyä koska oli vaan niin kova himo laskettelemaan ja joka kerta ku Shenian ja Natalien kanssa törmättiin lokeroilla, hehkutettiin vaan että kohta päästään rinteeseen! Noin puol tuntia koulun loppumisen jälkee lähettiin täyden bussilastin kanssa kohti Blue Knobin laskettelukeskusta. Siellä kaikki toimi jotenki hirveen helposti, kamojen vuokraukset sun muut. Toki asiaan varmaan vaikutti että oltiin kaikki jo maksettu etukäteen mutta kuitenki, menit vaan tiskille ja sait monot, menit jollekki hepulle kertomaa pituuden ja painon ja sait sukset ja sauvat vaan ite nappasit sieltä seinältä. Eli siellä ei todellakaan henkilökohtaisia mitotuksia laitettu niihin systeemeihin mutta ihan hyvin vörkki siitä huolimatta. Pitemmittä puheitta tässä pari erittäin huonolaatusta iPod kuvaa mitkä nappasin. Jonain päivänä aattelin kameran raahata, koska oli ne maisematkin sieltä ylhäältä vuorelta aika upeet! Neljä kertaa mennään, eli kolme vielä edessä. Ainii ja pitää mainita, että tumpelosuomalaisen peruslaskettelutaidot katsotaan täällä huipuks. Kaikki kyseli multa oonko hyvä ja en oikein osannu vastata muuta ku not that good ja sain kyllä jälkeenpäin kuulla. "We asked Veera if she was good at skiing and she was just like not that good and there she went and beat all of us!" Mun mielestä ne rinteet oli helppoja mutta joillekkin tuotti ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Mutta nää yleensä menee laskettelemaan vain Ski Clubin kautta eli kokemusta takana vasta 0-5 vuotta. Mutta kolme torstaita vielä edessä, jee!! Voisin kyllä mennä vaikka joka päivä. Mut nii. Joo. Tässä nyt tulee ne naamakuvat, pitkien puheiden jälkeen.

Sarah

Shenia

Natalie

♥

Natalie & Shenia

Väsyneenä pitkän päivän jäljiltä ja valmiina kaatumaan sänkyyn!