Suomi

Jokohan on vihdoin aika tulla tännekin. Syvät pahoitteluni vaan etten oo antanu itsestäni mitään kuulua täällä blogin puolella oikeastaan kuukausiin. Tänne vaan eksyi pari epätoivottua vierasta niin ei oikeen ollut intoa enää kirjottaa, sekä niinä viimisinä viikkoina Jenkeissä oli kyllä tärkeempääkin tekemistä kun koneen äärellä istumista, että varmaankin ymmärrätte. Nyt tulin kuitenkin korjaamaan asian.

Heinäkuun toinen päivä laskeuduin Helsinki-Vantaan kentälle. Matka oli taas pitkä ja rankka ja asiaa ei helpottanut yhtään että en saanut 50 tuntiin unta ja muutenkin vaan itkin koko ajan. Perheen jättäminen Amerikassa oli yks kamalimmista päivistä ikinä. Itkusta ei tullut loppua ja bussistakin juoksin vielä takasin halaamaan vanhempia. Ja dad sanoi "baby you have to go, you have to be strong now. This is not the last time we're seeing each other. We love you and the door is always open, and you know that." Joten haluttomana kapusin takasin bussiin jossa itkin koko 6 tunnin matkan New Yorkiin. Ne oli kamalia päiviä ne.
Suomen päässä kentällä oli vastassa isovanhemmat, veli ja äiti ja enhän mä voi kieltää, niitä oli aivan kauhean ihana nähdä ja halata taas pitkästä aikaa. Automatka takasin "kotiin" olikin jännä kun suomen puhuminen takkuili melkoisesti.
Lähtö oli siis kamalampaa kun ikinä osasin kuvitella, mutta kyllä mä siitä selvisin. Se oliki vaihtovuoden ainoo huono puoli, se että piti lähteä.

Suomeen oon nyt pikkuhiljaa alkanu sopeutua takasin. Oonhan mä täällä jo kaks kuukautta ollu, mikä tuntuu ihan uskomattomalta ajatella. Kaks kuukautta. Niin kauan. Mutta niin vähän. Muutin omaan asuntoon Lahteen ja vapaapäiviä ei viikosta löydy kun hädin tuskin yks koulun ja töiden ohella.

Alkuun ihmetytti monet asiat täällä Suomessa. Voin sanoo että kyllä siinä jonkinnäkönen kulttuurishokki iski. Ruokahalua ei ollut ekoina viikkoina ollenkaan ja suomen puhuminen tuntu vaan tosi vieraalta. Kaupassa ei enää kysyttykkään kuulumisia tai toivotettu hyviä päivänjatkoja. Vessat veti ihan oudolla tavalla ja oven kahvatkin oli kummallisia. Ja suihkut. Kaikki on tietenki hirveen kallista, eihän täältä raaski ostaa vaatteita, ruokaa tai leffalippuja enää ollenkaan. Enää ei oikeen viitikkään lähteä pyjamahousuissa kauppaan tai juuri suihkusta tulleena kouluun. Kaikki on niin tarkkaa. Missä on se huoleton elämäntyyli?

Sopeutumiseen ei paljoon myöskään auttanu se, että koulusta en tuntenut ketään kun vanhat ryhmäläiset on kaikki työssäoppimassa. Nyt oon tutustunu tän hetkiseen ryhmään hyvin, mutta niidenkään kanssa en tuu enää olemaan ku kuukauden, minkä jälkeen pitää taas vaihtaa ryhmää. Mun opiskelut meni hirmu monimutkaseks ihan vaan meiän koulun takia. Siellä oli systeemit muuttunu vuoden aikana sen verran radikaalisti että mun kohdalla on nyt niin kummalliset suunnitelmat että saa nähä tuunko ees koskaan valmistumaan... Omillani elämiseen oon sopeutunut oikein hyvin, ja tää oli varmasti tässä kohdassa just oikee ratkaisu.

Perheen kanssa skypettelen noin kerran viikossa. Välillä useemmin välillä harvemmin. Tottakai siihen vaikuttaa tää 7 tunnin aikaero. Kavereiden kanssa viestitellään silloin tällön ja poikaystävän kanssa pyritään puhumaan päivittäin. Kummallakin kuitenkin omat kiireensä nii sitä aikaa kasvotusten jutustelulle ei valitettavasti paljoa jää.

Tässä nyt on pääpiirteittäin tätä elämää nyt vaihtovuoden jälkeen. Tosiaan viimisinä viikkoina jenkeissä oli reissaamista, valmitujaiset, valmistujaisjuhlia, uimista, kesästä nauttimista, kavereiden kanssa hengailua, bonfireja, perheen kanssa olemista ja tekemistä sekä tietenki pakkaamista. Siihen meni noin pari viikkoa eli vinkkinä tulevat vaihtarit, kannattaa oikeesti alottaa ajoissa se pakkaaminen sekä suomen että vaihtomaan päässä, niin saa sitte painorajat kohilleen ja kerkee vähän miettiä mitä ottaa ja mitä jättää. Mullakin oli kaks isoa matkalaukullista täynnä tavaraa, käsimatkatavarana jättireppu, yhen paketin laitoin postissa tulemaan ja amerikan kotiin jäi vielä reilu jätesäkillinen tavaraa. Kummasti tuli kerrytettyä... :)

Viimiset sanani tähän nyt vielä jätän, eli kiitos paljon kaikille lukijoille, tutuille ja tuntemattomille jotka mun vaihtovuotta seurailivat tän blogin kautta ja kannustivat päivä päivältä eteenpäin. Tää blogi taitaa nyt ainakin toistaseks jäädä tähän, vielä tää täällä ihan julkisena pysyy että en mä sitä poistamassa ole, mutta jos joskus jatkan tarinoitani taas bloggailun merkeissä niin se tulee olemaan sitte toisessa osotteessa.
Eli nyt tosiaan kiitos kaikille ja ehkä palataan taas joskus. Hyvää syksyä kaikille ja uusille vaihtareille oikeen ihanaa vaihtovuotta, ottakaa kaikesta ilo irti ja nauttikaa pienistäkin asioista, olkaa avoimia ja ennakkoluulottomia ja aktiivisia ja helposti lähestyttäviä ja hymyileviä ja omia itsejänne niin teillekin tulee olemaan elämänne paras vuosi!

Ciao, Veera

Baseball, bowling and spring concert

Vähän myöhässä tulee nääkin kuvat mutta tuleepahan kuitenkin!

Eli tässä on nyt Toukokuulta kuvia Cameronin baseballista, bowling meetingistä AFS:n kanssa, band/chorus spring concertista sekä vielä vika kuva kun mentiin kattoo Altoona Curven baseball peliä koulupäivän aikana koulusta käsin siis.

Tässä nyt vähän kauhistuttaa tää ajankulu. Eikä ihan vähän vaan aivan sairaasti. Kolme viikkoa jäljellä. Muistan senkin kun kaverit innoissaan laski päiviä Cedar Point tripiin ja tuli sielläkin jo käytyä. Se on siis tosi iso huvipuisto Ohiossa. Sade sitte päätti pilata senki reissun hahah, kerettiin neljä vuoristorataa ajamaan. Mutta seura oli mitä mahtavinta ni eihän siinä. Tänään oli viimenen AFS-tapaaminen, missä näytettiin slideshow tän vuoden kuvista kaikista meiän alueen vaihtareista. Tuli hirmu haikee fiilis, joitakin niistä en tuu koskaan enää näkemään. Tänään oli myös baccalaureate, eli semmonen graduationiin liittyvä juttu kirkossa. Huomenna itse graduation. Ihan hullua. Tää aika on menny niin nopeesti.
Hirveesti ois ohjelmaa tälle loppuajalle ja tuntuu että mitään ei kerkee tekemään. Kavereitten valmistujaisjuhlia tulee koluttua läpi monia. Keskiviikkoiltana lähetään Jessien ja Chrisin kanssa ajamaan Washington D.C.hen missä vietetään eka yö ja sitte torstai koko päivä aikaa tehä sitte mitä ikinä tehääkään siellä. On kiva päästä näkemään seki kaupunki!! :)

Kaikki on siis edelleen tosi tosi hyvin täällä. Hirvittää vaan se lähtö ihan törkeesti. Siitä tulee olemaan rankin päivä ikinä. Mulla on kokonaan toinen elämä täällä, ja sit vaan pitää jättää se kaikki. Tottakai tuun takasin jonain päivänä mutta ei se koskaan tuu olemaan samanlaista. Nyt vaan pitää nauttia tästä loppuajasta ja murehtia sitte ku on sen aika.

Ei oo kyllä yhtään valhetta sanonta

Exchange year is not just 

a year in your life.

It's a life in a year.

Ens kertaan taas! Take care! <3

Tänne kuuluu hyvää

Track&Field kuvia matkan varrelta. Tarviin 1 inch lisää korkeushypyssä ni pääsisin kilpailee districteihin!

Yksiä helpoimmista biiseistä county bandissa johon valittiin 7 oppilasta meiän koulusta. Oli muuten kiva soittaa huilua kaks päivää putkeen flunssan kourissa kun pysty hädin tuskin hengittämään haha. Ja ois varmaan kannattanu vilkasta sitä musiikkia ennen ku ekaa kertaa soittaa sen 90 hengen orkesterissa..  // Päätin paistaa lettuja sunnuntaiaamuna // Hayley <3

Ihanaa kuinka kännykkä täyttyy tämmösistä kuvista kun lähtee hetkeks vessaan. :)

Sirkuksessa!!

Sunday hiking with my dad ! 30 astetta lämmintä :)

kaikki sanoo että toi valkonen läikkä on kummitus koska se ei esiintynny missään muissa kuvissa ja että tossa tunnelissa on joskus tapettu joku jonka takia se kummitus on siellä :((


Edellisestä track meetistä! Bunch of retards haha our team is awesome <3

Pääsin tänää kattoo ekaa baseball peliä :) joka voitettiin 7-3 !

Ice Skating + pikakuulumisia

Mentii eilen Royn, Shenian ja Brycen kans Altoonan yhtee jäähallii luistelee. Ekaks käytii syömäs ja jälkikäteen mentii Sweet Frogii ah rakkautta! Oli hauska ilta vaikka aika myöhäseks meniki haha hups. Tässä muutamat kuvat!

Tää viikonloppu oli muuten tosi rento, en tehny oikeestaan mitään haha. Päätin jotain pientä tulla tänne kirjottelemaan koska en tiiä koska seuraavan kerran sit on aikaa. Yleisurheilu vie kyllä aika lailla kaiken vapaa ajan ku treeneihin lähetään joka päivä heti koulun jälkee ja kotona oon yleensä 6.30-7 aikoihin. Joka tiistai ja torstai on meet eli "kisa"päivä joissa on kyl aina aivan sairaan hauskaa. Mut ne päivät menee vielä myöhemmäks mutta ei se mitää! Mul on taas ollu jalkaongelmia joten on vähän treenaus sekä tulokset kärsiny. Korkeushypyssä jos saan 5cm lisää korkeutta hyppyyn niin suuntana ois districts! Coach on aika luottavaisin mielin mutta ite en niinkään. Oon kyl nauttinu ihan tautina täst yleisurheilukaudesta, treeneissä ja treenimatkoilla on aina sairaan hauskaa ja kuntoki kasvaa siinä ohella.

Ens lauantaina ois suunta sirkukseen jos vaan coach antaa luvan jäädä pois yhestä meetistä. Paree olis koska mun kaveri jo hankki liput. Eli ohjelmaa riittää ja hauskanpitoa riittää ja perheessä menee edelleen mahtavasti, koulustakin oon alkanu tykkäämään enemmän ja ilmatki paranee päivä päivältä. Kaikki on aivan loistavasti täällä. Loppuaika tulee menee ihan liian nopeesti, Maaliskuu meni ohi etten edes huomannu ja mihin katos huhtikuun eka viikko?!? Ihan hullua.

Pieni päivitys vain kuulumisista. Toivottavasti teilläkin menee hyvin. Palataan taas ens kerralla, hyvää alkavaa viikkoa!! :)

Viime päivien kuvat ja kuulumiset

Turha sitä kai anteeks on pyydellä ettei tänne oo kerenny päivittelemää. Arki rullaa täällä semmosta vauhtia että hirvittää kuinka pian oon jo lentokoneessa tulossa takasin Suomeen. Kovin usein en tietokonetta kaiva esiin kun tuntuu turhalta viettää aika tietokoneella istuen ku on niin paljo muutakin tekemistä. Ja ei, en edes niitä pakollisia asioita saa aikaseksi tehä mutta kaikki ajallaan, kai?
Mulla ei edes riitä sanat kuvailemaan miten onnellinen oon tästä perheestä. Oon sanonu sen varmaan noin satamiljoonaa kertaa mutta se vaan on niin totta. Mom ja dad ja tietenki muukin suku mutta etenki momiin ja dadiin on luonu niin vahvan suhteen että voin sanoa aika varmasti sen olevan ikuinen. He tulee ikuisesti olemaan osa mun elämää. Enkä halua edes kuvitella sitä päivää kun pitää vilkuttaa hyvästiksi, tietämättä koska koittaa se päivä jolloin nähdään uudestaan.

Yleisurheilun viralliset treenit alkaa maanantaina mutta tässä on jo pari viikkoo ollu sisäharkkoja (getting in shape) joka toinen päivä. Meil on sairaan hyvä porukka siellä ja en malta odottaa et päästää kunnolla treenaamaan joka päivä. Mä aion siis juosta pitkää matkaa ja jos saadaan viestijoukkue kasaan niin siinä olisin sitte kanssa. Korkeushyppykin kiinnostais mutta en vielä tiiä aionko sitä kokeilla.
Koriskausi on ohi, tyttöjen joukkue pääs play-offseihin eli hieno juttu mut en ihan kirjaimellisesti tiiä mitä se tarkottaa :D Hyvin siis pelasviat kauden kuitenki! Pojat myös! Pari peliä menin kattomaa ja alempana kuvia kun oli crazy night - eli pukeudu hullusti, ja oli samalla pelaajien ja cheerleadereiden senior night eli ne kaikki tuli tunnistetuksi yleisön edessä Kova himo ois lautailemaan, ehkä vielä joku päivä pääsen täällä rinteeseen! :)

Nyt viikonloppuna juhlittiin filippiiniläisvaihtari Heartin 16-vuotis synttäreitä ja mentiin keilaamaan. Hauskaa oli sielläkin ja kakku oli h-y-v-ä-ä!!! Sunnuntaina oli AFS:n mid year meeting, vähän myöhässä mutta kuitenki. Mentiin semmoseen potkunyrkkeilypaikkaan ja siellä oli vähän orientaatiota ja yhdessäoloa ja syömistä. Oli kiva nähä taas kaikkia vaihtareita mut vähän kökkö kun asutaan suht kaukana toisistamme nii ei pysty hirveesti järkkäilemää mitää yhessä. Anyhow. Tässä vähän kuvia, täytyy myöntää että kamera ei hirveen ahkerasti oo kulkenu mukana, tai sit vaan ei oo mitään mihin sitä kantais!

cheering section 

vaihtarit 

tää oli sairaan hauskaa! minä ja pikkunen Anna Marie :)

  

Tässä ihana video Alainasta :D Näyttää ihan hurjalta mut se tykkäs ihan hulluna 

vaikka oliki ihan sekasin ton jälkee! Älkää huolestuko että täällä vauvoja rääkätään!

Ja unohtamatta tietenki Olympialaisia!! Suomen kaikki miesten pelit näin paitsi yhen ja vaikka kultakaan ei ollu kaukana niin pronssi kuitenki ihan huippu juttu!!! Varsinki ku tiputettii jenkkilä mitalipallilta 5-0 ;) Aika paljo on ihmiset saanu kuulla siitä hahaha. Muun muassa social problems kokeeseen piirsin komeen 5-0 NO MEDAL FOR YOU USA -tekstin kanssa :D onnittelut siis leijonille + muillekin mitalisteille! :)

Super Bowl + muita kuulumisia ja kuvia

Hellurei ja hellät tunteet. Aika rento viikko ollu tähän mennessä, tiistaina oli 2hr delay ja tänään sekä keskiviikkona peruttiin koulu taas vaihteeks, koska siis aivan hirvittävä lumimyrsky!!! Mmm, not. About 10cm lunta ja heti ollaan hirveessä paniikissa täällä. Vähän suomalaista maalaistyttöä naurattaa mut eihän siinä, kyllä vapaapäivät aina kelpaa :D
Viikonloppuna oli se kauden tärkein futispeli ja vaikka kuinka oltiin kuulemma luvattu kurjaa ilmaa ni se oli kuitenki jotain 10 astetta plussan puolella siellä New Yerseyssä. Lauantaina momin puolen suku keräänty meille ja upporasvapaistettiin (fry) kaikennäköstä herkkua: kokonainen kalkkuna, juustotikkuja ja palloja, suolakurkkuja, herkkusieniä, jalapeñoja, kukkakaalia sun muuta. Oli muuten sairaan hyvää! Ja epäterveellistä :D Oli kaikin puolin hauska ilta!
Sunnuntaina sitte herättyäni lähin metsään tallustelemaan kun oli nätti ja lämmin ilma. Skypettelin siinä vähän kotiinkin ja illalla oli tuli sitten se itse peli, jonka Seattle Seahawks voitti aika reippaasti. En hirveen tarkasti itse peliä seurannu. Half time show oli aivan huikee, Bruno Mars ja RHCP! Sit Super Bowlin mainoksiin aina panostetaan aivan hulluna ja ovat kuulemma tosi hauskoja mutta tänä vuonna kaikki haukkuivat ne mainokset että ei ollu hauskoja (eikä kyllä mun mieleen mitään niistä jäänytkään). Myös peli oli aika tylsä kun Seattle vei niin täysillä Coloradoa. Mutta, siinä oli kuitenki yks jenkkikokemus lisää :)
Maanantaina lähettiin momin kanssa Altoonaan, tiistaina oli tarkotus skipata koulu ja lähtee Gavinin kans laskettelemaa mut se tuli kipeeks ni siirrettii se jollekki toiselle päivälle. Tiistaina sitte kirkon siivouksen jälkeen Cameron ja Alaina tuli meille yöks ja olivat tänään koko päivän hoidossa. Mun vapaapäivän vietto siis meni aika pitkälti lastenvahtina ja lumessa peuhatessa Cameronin kanssa.
En vissiin aikasemmin maininnu, mutta Ski Club on nyt ohi ja sillä neljännellä kerralla mentiin Shenian kanssa lumilaudalla, ihan huvin vuoks kokeiltiin kun normaalisti mennään suksilla. Myös Natalie vaihto siks kerraks laudasta suksiin. Täytyy sanoa että pisti miettimään miks käytin kaikki nää lasketteluvuodet suksiin kun laitailu on vaan niin paljon hauskempaa!!! Pikkusena menin laudalla mut sit vaihdoin suksiin ja nyt monen vuoden jälkeen kokeilin uudestaan ja oli aivan huippua, rakastuin siihen aivan totaalisesti! Koko ajan nyt vaan tekis mieli lähtee rinteeseen, ja voin vannoa että tästä lähtien meen kyllä laudalla! En ees kaatunu ku kerran ja yllätyin kaikin puolin miten "hyvä" olin vaikka en ollu lautaan koskenutkaan uhmaikävuosieni jälkeen!
Sitten pari ikävämpää uutista tähän loppuun. Joulukuun alussa tosiaan varasin matkani BELO järjestön kautta semmoselle West Coast Tourille joka ois kesäkuussa 2viikkoa, sisältäis Arizonan, Nevadan ja Californian kaikkine mahtavine kohteineen. No, nyt mun pitää valitettavasti perua se matka koska lumipäivien takia valmistuminen siirty silleen että se ja matka olis päällekkäin. Harmittaa kovasti, koska se ois ollu ihan ainutkertanen kokemus tommonen kiertoreissu vaihtariporukalla ja vielä siihen hintaan. Mutta sille ei nyt mitään voi joten tässä lähiaikoina nyt täytyy kirjallisesti peruuttaa se matka. Potuttaa. Niinkun potuttaa myös se, että 2,5vk päästä olis huippu reissu tiedossa Ski Clubin kautta West Virginiaan, missä päästäis laskettelemaan koko viikonlopuksi ja ois hyvä porukka. No, siihenkään en voi osallistua vain ja ainoastaan koska samana viikonloppuna on AFS:n pakollinen mid year orientaatio. Rakastan matkustamista ja nyt täällä ollessa ois hyviä mahollisuuksia nähä muutakin Amerikkaa, niin sitte kaikki osuu päällekkäin enkä pysty osallistumaan mihinkään, kyllä harmittaa :( Mutta ei sille voi mitään. Pää pystyyn ja toivotaan että tulevaisuudessa pääsen sitten näkemään enemmänkin Jenkkejä, kun tän vuoden aikana en hirveesti pääsekään matkustelemaan. En nyt ihan maatani menettänyt noiden takiakuitenkaan, mutta kunhan mainitsin asiasta nyt täälläkin. Loppuun vielä kuvia piristämään tätä tekstipainotteista postausta!

Kuulumisia

Viimeaikoina ei oo pahemmin muuta ollut kun arkea, arkea ja arkea. Dad remontoi dining roomia ni sitä oon tässä nyt nää viikot autellu ja alkaa näyttää jo hyvältä, mut vielä on hommaa jäljellä. Sit tässä oli yks vähän niinku ylimääränen tauko koulusta kun maanantaina oli Martin Luther Kingin päivä niin oli vapaa. Tiistaina oli koulut vaihteeks suljettu lumen takia. Lumen... 3 senttiä maassa? Ja pakkasta oli pari astetta. Kyllä ne koulun sulkemiset aina kyseisenä aamuna lämmittää mieltä oikein mukavasti mut pitkällä aikajaksolla nää "lumipäivät" saattaa vaikuttaa graduationin viivästymiseen, mitä en haluais tapahtuvan...

Tammikuu on kohta lopussa, ja täällä oon vietelly jo puolet vaihtovuodestani. Jotenki outo fiilis siitä. Niin ristiriitanen. Jos multa nyt kysyttäis haluisitko palata jo takasin Suomeen, vastaisin en. Jos multa kysyttäis haluaisinko viettää täällä pidemmän aikaa, vastaisin en. Mulla pyyhkii hyvin, perheen kanssa menee loistavasti ja kavereidenkin kanssa alan pikkuhiljaa lähentyä enemmän. Tottakai mulla on ikävä mun ihmisiä Suomessa ja sitä vapautta ja arkea. Mutta täällä mulle on muodostunut tavallaan toinen elämä, elän uudessa paikassa, uudessa talossa, uudessa perheessä, uusien ihmisien kanssa, uudessa koulussa, ja arki on uutta. Tai ei mikään enää niin uutta mulle ole, mutta kuitenkin, toisenlaista. Musta tää noin 11 kk on just hyvä aika. Välillä iskee koti-ikävää vähän isommin, mutta en mä sen anna liikoja vaikuttaa. En voi sanoa että tää on ollut mitään täydellistä unelmaa, tai elämäni onnellisinta aikaa. Mutta voin sanoa, että tää on opettanut ja kasvattanut mua ihan hirveesti, ja antanut mulle paljon. Kaikista tärkeimpänä perhe. En vaan voi lakata ihmettelemästä miten hyvä tuuri mulla kävi perheen kanssa. Saattais olla kiva asua isommassa paikassa ja käydä isompaa koulua, mutta en mä siitä välitä koska jos oisin jossain muualla niin en ois tässä perheessä. Ja tätä perhettä en vaihtais kyllä yhtään mihinkään. En mihinkään. Näistä on tullut mulle kun oma äiti ja isä, viihdyn näiden seurassa täydellisesti ja voin olla täysin kotonani täällä. Joka kerta sydäntä lämmittää se onnen ja kiitollisuuden tunne kun dad kutsuu mua sunshineksi ja omaksi tyttärekseen, ja kun mom esittelee mut uusille ihmisille tyttärenään. Mom ja dad on myöskin mun parhaita ystäviä täällä. Niiden kanssa pystyn keskustelemaan ihan mistä vaan milloin vaan. Ei vaan oo riittäviä sanoja kuvailemaan kuinka paljon mä rakastan niitä ja kuinka kiitollinen mä olen siitä että he hyväksyvät mut tällasena kun oon ja antoivat mulle kaiken tän. Mulla tulee ikuisesti olemaan kaksi perhettä. Mikä rikkaus! Tiedän että täältä lähtö tulee olemaan vaikeeta, ja ikävä tulee olemaan suunnaton. Täältä lähtiessä en tiedä koska tulen näkemään näitä ihmisiä uudestaan. Suomesta lähtiessä tiesin että vajaa vuoden päästä halataan taas. Joten sen takia haluan nyt viettää mahollisimman paljon aikaa näiden kanssa ja yrittää nauttia joka hetkestä.

Helmikuussa ei tuu olemaan paljon ohjelmaa. Ois Ski Clubin viikonloppureissu West Virginiaan laskettelemaan. Pikkusen ottaa päähän että en pysty siihen osallistumaa koska se osuu just AFS:n pakollisen meetingin päälle. Elikkä tasan kuukauden päästä on mid year orientation, sekin tulee varmasti olemaan kiva mut ois ollu kiva sille laskettelureissullekkin päästä. Vielä on kaks laskettelukertaa jäljellä ja sitte ei oo oiken mitään tekemistä. Tyttöjen kanssa on suunnitteilla leffailtaa ja shoppailua ja maaliskuussa vihdoin alkaa track&field eli yleisurheilu. En malta odottaa sitä, pääsee taas urheilemaan + on ainaki tekemistä ja paremmat mahollisuudet hengata kavereitten kanssa. Maaliskuun lopulla ois sitte tarkotus myös tehä päiväreissu New Yorkiin AFS:n kanssa. Sen piti olla jo tän kuun alussa mutta se aikataulutettiin uudelleen koska sää oli huono. Joten kevättä odotellessa!

Tässä pari kännykkä kuvaa, kun ei oo pahemmin ollu mitään mihin kantaa kameraa :p

oli vähän outoa lasketella viime torstaina kun lumet oli sulanu ni rinteissä oli pelkkää tekolunta. esim metsissä ei
ollu sitte ollenkaa lunta ja joissain kohti rinteissä ruoho tuli esiin. ainutkertaista, sanoisin. 

tää on näkymä englannin luokasta. vähän häiritsevät noi ihme ikkunaverkot, mut ihana aurinkoinen keli
ja edelleen those hills <3

En tiiä mikä tän idea oli, vähän kuulumisia vain viime päiviltä ettei ihan ikuisuudeksi veny postauksien välit. Kaikki hyvin siis täällä, toivottavasti sielläkin kuka ikinä mistä ikinä lukeekin! :)