Awesome day on the lake!

Heyy :) Tässä taas pikasesti kuvia sunnuntailta kun mentiin Raystown järvelle Chrisin veneellä. Oli aivan tosi hauska päivä ja vesi oli niin lämmintä! Veneilyähän oon aina rakastanu ja vauhtia ja hurjastelua, hiukset vaan meni tuulen mukana ja hymy pysy kasvoilla koko päivän. Siellä on niin kauniit maisematkin ja sää oli mitä mahtavin. Karua palata täältä viikkoja jatkuneesta helteestä Suomen koleaan keliin ugh :(
Anyways oltiin uimassa ja paluumatkalla pääsin kokeilemaan tubing! Eli siis tuo iso rengas tai patja mikälie sidottiin veneeseen kiinni ja minä raukka siellä keskellä järveä hurjaa vauhtia yritin olla tippumatta kyydistä. Chris ajo ihan hullusti ja kurvitteli ja yritti saada mut lentämään. Becca tuli mun kanssa sitten myös ja jonkun ajan päästä Chris sai molemmat lennätettyä kyydistä. Silloin iskeydyin kivenkovalta tuntuvaan vedenpintaan niin rajusti että luulin murtaneeni käsivarteni. Takasin en pystyny uimaan ni tarrauduin köyteen kiinni ja ne sitte hinasivat mut ja Beccan takasin veneelle. Käsi oli onneksi kunnossa, mut jalat on ihan mustelmilla hahah. Oli kyllä aivan sairaan hauskaa ja tällä viikolla mahollisesti mennään uudelleen jos löytyy aikaa ja sit pääsisin kokeilee vesihiihtoo jos uskallusta riittää ;)

Washington D.C.

Viikko sitte keskiviikkona Jessie tuli hakemaan mut ja lähettiin kohti D.C.tä. Yövyttiin matkan varrella Chrisin (Jessien aviomies) asunnossa. Chris siis työskenteli D.C.ssä Pentagonissa reilu 10 vuotta ja tuntee D.C.n melkeen ku omat taskunsa. Torstai aamuna ajettiin about tunti sieltä asunnolta ja ekaks päästiin vierailee Pentagon. Se on sellai jätti rakennus missä kaikki tärkeet military miehet ja U.S. secretary ja muut vastaavat työskentelee. Googlatkaa se jos ette tiedä miltä näyttää, siel ei ollu lupa valokuvata mitään.
Sinne sillon 9/11 iskettiin myös ja pysty kyl näkemää mitkä osat rakennuksessa tuhoutu niissä iskuissa ja siellä oli myös paljon kuvia siitä. Oli kyl mielenkiintosta päästä vierailee siellä ja sisäänpääsy vaati kolmen ID:n näyttämistä ja selityksen mitä oli siellä tekemässä.
Sieltä mentiin Arlington Cemeteryyn missä on haudattu kaikkia menehtyneitä sotilaita ja siellä oli semmonen "vartija" käveli ees taas yhessä paikassa ja kuulemma yks haastavimmista military hommista päästä, super arvostettu positio. Sieltä käveltiin Lincoln Memorialle mistä tietenkin piti ottaa paljon kuvia, sitten Washington Monumentille, Air & Space Museum, The Capitol ja The White House. Chris laski että yhteensä sen päivän aikana tuli käveltyä semmonen 15-16 mailia eli joku 25 kilsaa. Sit illalla mentiin vielä Jessien kanssa shoppailemaa ja tuli käveltyä vielä lisää kun piti ostoskeskus ettiä joka olikin jossain kahen mailin päässä. Oltiin aika kuolleita sen päivän jälkeen ja yöllä nukutti hyvin. Oli kyllä kiva reissu ja kiva päästä vierailemaan D.C. Tykkäsin siitä kaupungista, paljon kivempi kun esim New York! Tässä vielä läjä kuvia :)

Viime päivien kuvat ja kuulumiset

Turha sitä kai anteeks on pyydellä ettei tänne oo kerenny päivittelemää. Arki rullaa täällä semmosta vauhtia että hirvittää kuinka pian oon jo lentokoneessa tulossa takasin Suomeen. Kovin usein en tietokonetta kaiva esiin kun tuntuu turhalta viettää aika tietokoneella istuen ku on niin paljo muutakin tekemistä. Ja ei, en edes niitä pakollisia asioita saa aikaseksi tehä mutta kaikki ajallaan, kai?
Mulla ei edes riitä sanat kuvailemaan miten onnellinen oon tästä perheestä. Oon sanonu sen varmaan noin satamiljoonaa kertaa mutta se vaan on niin totta. Mom ja dad ja tietenki muukin suku mutta etenki momiin ja dadiin on luonu niin vahvan suhteen että voin sanoa aika varmasti sen olevan ikuinen. He tulee ikuisesti olemaan osa mun elämää. Enkä halua edes kuvitella sitä päivää kun pitää vilkuttaa hyvästiksi, tietämättä koska koittaa se päivä jolloin nähdään uudestaan.

Yleisurheilun viralliset treenit alkaa maanantaina mutta tässä on jo pari viikkoo ollu sisäharkkoja (getting in shape) joka toinen päivä. Meil on sairaan hyvä porukka siellä ja en malta odottaa et päästää kunnolla treenaamaan joka päivä. Mä aion siis juosta pitkää matkaa ja jos saadaan viestijoukkue kasaan niin siinä olisin sitte kanssa. Korkeushyppykin kiinnostais mutta en vielä tiiä aionko sitä kokeilla.
Koriskausi on ohi, tyttöjen joukkue pääs play-offseihin eli hieno juttu mut en ihan kirjaimellisesti tiiä mitä se tarkottaa :D Hyvin siis pelasviat kauden kuitenki! Pojat myös! Pari peliä menin kattomaa ja alempana kuvia kun oli crazy night - eli pukeudu hullusti, ja oli samalla pelaajien ja cheerleadereiden senior night eli ne kaikki tuli tunnistetuksi yleisön edessä Kova himo ois lautailemaan, ehkä vielä joku päivä pääsen täällä rinteeseen! :)

Nyt viikonloppuna juhlittiin filippiiniläisvaihtari Heartin 16-vuotis synttäreitä ja mentiin keilaamaan. Hauskaa oli sielläkin ja kakku oli h-y-v-ä-ä!!! Sunnuntaina oli AFS:n mid year meeting, vähän myöhässä mutta kuitenki. Mentiin semmoseen potkunyrkkeilypaikkaan ja siellä oli vähän orientaatiota ja yhdessäoloa ja syömistä. Oli kiva nähä taas kaikkia vaihtareita mut vähän kökkö kun asutaan suht kaukana toisistamme nii ei pysty hirveesti järkkäilemää mitää yhessä. Anyhow. Tässä vähän kuvia, täytyy myöntää että kamera ei hirveen ahkerasti oo kulkenu mukana, tai sit vaan ei oo mitään mihin sitä kantais!

cheering section 

vaihtarit 

tää oli sairaan hauskaa! minä ja pikkunen Anna Marie :)

  

Tässä ihana video Alainasta :D Näyttää ihan hurjalta mut se tykkäs ihan hulluna 

vaikka oliki ihan sekasin ton jälkee! Älkää huolestuko että täällä vauvoja rääkätään!

Ja unohtamatta tietenki Olympialaisia!! Suomen kaikki miesten pelit näin paitsi yhen ja vaikka kultakaan ei ollu kaukana niin pronssi kuitenki ihan huippu juttu!!! Varsinki ku tiputettii jenkkilä mitalipallilta 5-0 ;) Aika paljo on ihmiset saanu kuulla siitä hahaha. Muun muassa social problems kokeeseen piirsin komeen 5-0 NO MEDAL FOR YOU USA -tekstin kanssa :D onnittelut siis leijonille + muillekin mitalisteille! :)

Super Bowl + muita kuulumisia ja kuvia

Hellurei ja hellät tunteet. Aika rento viikko ollu tähän mennessä, tiistaina oli 2hr delay ja tänään sekä keskiviikkona peruttiin koulu taas vaihteeks, koska siis aivan hirvittävä lumimyrsky!!! Mmm, not. About 10cm lunta ja heti ollaan hirveessä paniikissa täällä. Vähän suomalaista maalaistyttöä naurattaa mut eihän siinä, kyllä vapaapäivät aina kelpaa :D
Viikonloppuna oli se kauden tärkein futispeli ja vaikka kuinka oltiin kuulemma luvattu kurjaa ilmaa ni se oli kuitenki jotain 10 astetta plussan puolella siellä New Yerseyssä. Lauantaina momin puolen suku keräänty meille ja upporasvapaistettiin (fry) kaikennäköstä herkkua: kokonainen kalkkuna, juustotikkuja ja palloja, suolakurkkuja, herkkusieniä, jalapeñoja, kukkakaalia sun muuta. Oli muuten sairaan hyvää! Ja epäterveellistä :D Oli kaikin puolin hauska ilta!
Sunnuntaina sitte herättyäni lähin metsään tallustelemaan kun oli nätti ja lämmin ilma. Skypettelin siinä vähän kotiinkin ja illalla oli tuli sitten se itse peli, jonka Seattle Seahawks voitti aika reippaasti. En hirveen tarkasti itse peliä seurannu. Half time show oli aivan huikee, Bruno Mars ja RHCP! Sit Super Bowlin mainoksiin aina panostetaan aivan hulluna ja ovat kuulemma tosi hauskoja mutta tänä vuonna kaikki haukkuivat ne mainokset että ei ollu hauskoja (eikä kyllä mun mieleen mitään niistä jäänytkään). Myös peli oli aika tylsä kun Seattle vei niin täysillä Coloradoa. Mutta, siinä oli kuitenki yks jenkkikokemus lisää :)
Maanantaina lähettiin momin kanssa Altoonaan, tiistaina oli tarkotus skipata koulu ja lähtee Gavinin kans laskettelemaa mut se tuli kipeeks ni siirrettii se jollekki toiselle päivälle. Tiistaina sitte kirkon siivouksen jälkeen Cameron ja Alaina tuli meille yöks ja olivat tänään koko päivän hoidossa. Mun vapaapäivän vietto siis meni aika pitkälti lastenvahtina ja lumessa peuhatessa Cameronin kanssa.
En vissiin aikasemmin maininnu, mutta Ski Club on nyt ohi ja sillä neljännellä kerralla mentiin Shenian kanssa lumilaudalla, ihan huvin vuoks kokeiltiin kun normaalisti mennään suksilla. Myös Natalie vaihto siks kerraks laudasta suksiin. Täytyy sanoa että pisti miettimään miks käytin kaikki nää lasketteluvuodet suksiin kun laitailu on vaan niin paljon hauskempaa!!! Pikkusena menin laudalla mut sit vaihdoin suksiin ja nyt monen vuoden jälkeen kokeilin uudestaan ja oli aivan huippua, rakastuin siihen aivan totaalisesti! Koko ajan nyt vaan tekis mieli lähtee rinteeseen, ja voin vannoa että tästä lähtien meen kyllä laudalla! En ees kaatunu ku kerran ja yllätyin kaikin puolin miten "hyvä" olin vaikka en ollu lautaan koskenutkaan uhmaikävuosieni jälkeen!
Sitten pari ikävämpää uutista tähän loppuun. Joulukuun alussa tosiaan varasin matkani BELO järjestön kautta semmoselle West Coast Tourille joka ois kesäkuussa 2viikkoa, sisältäis Arizonan, Nevadan ja Californian kaikkine mahtavine kohteineen. No, nyt mun pitää valitettavasti perua se matka koska lumipäivien takia valmistuminen siirty silleen että se ja matka olis päällekkäin. Harmittaa kovasti, koska se ois ollu ihan ainutkertanen kokemus tommonen kiertoreissu vaihtariporukalla ja vielä siihen hintaan. Mutta sille ei nyt mitään voi joten tässä lähiaikoina nyt täytyy kirjallisesti peruuttaa se matka. Potuttaa. Niinkun potuttaa myös se, että 2,5vk päästä olis huippu reissu tiedossa Ski Clubin kautta West Virginiaan, missä päästäis laskettelemaan koko viikonlopuksi ja ois hyvä porukka. No, siihenkään en voi osallistua vain ja ainoastaan koska samana viikonloppuna on AFS:n pakollinen mid year orientaatio. Rakastan matkustamista ja nyt täällä ollessa ois hyviä mahollisuuksia nähä muutakin Amerikkaa, niin sitte kaikki osuu päällekkäin enkä pysty osallistumaan mihinkään, kyllä harmittaa :( Mutta ei sille voi mitään. Pää pystyyn ja toivotaan että tulevaisuudessa pääsen sitten näkemään enemmänkin Jenkkejä, kun tän vuoden aikana en hirveesti pääsekään matkustelemaan. En nyt ihan maatani menettänyt noiden takiakuitenkaan, mutta kunhan mainitsin asiasta nyt täälläkin. Loppuun vielä kuvia piristämään tätä tekstipainotteista postausta!

Kuulumisia

Viimeaikoina ei oo pahemmin muuta ollut kun arkea, arkea ja arkea. Dad remontoi dining roomia ni sitä oon tässä nyt nää viikot autellu ja alkaa näyttää jo hyvältä, mut vielä on hommaa jäljellä. Sit tässä oli yks vähän niinku ylimääränen tauko koulusta kun maanantaina oli Martin Luther Kingin päivä niin oli vapaa. Tiistaina oli koulut vaihteeks suljettu lumen takia. Lumen... 3 senttiä maassa? Ja pakkasta oli pari astetta. Kyllä ne koulun sulkemiset aina kyseisenä aamuna lämmittää mieltä oikein mukavasti mut pitkällä aikajaksolla nää "lumipäivät" saattaa vaikuttaa graduationin viivästymiseen, mitä en haluais tapahtuvan...

Tammikuu on kohta lopussa, ja täällä oon vietelly jo puolet vaihtovuodestani. Jotenki outo fiilis siitä. Niin ristiriitanen. Jos multa nyt kysyttäis haluisitko palata jo takasin Suomeen, vastaisin en. Jos multa kysyttäis haluaisinko viettää täällä pidemmän aikaa, vastaisin en. Mulla pyyhkii hyvin, perheen kanssa menee loistavasti ja kavereidenkin kanssa alan pikkuhiljaa lähentyä enemmän. Tottakai mulla on ikävä mun ihmisiä Suomessa ja sitä vapautta ja arkea. Mutta täällä mulle on muodostunut tavallaan toinen elämä, elän uudessa paikassa, uudessa talossa, uudessa perheessä, uusien ihmisien kanssa, uudessa koulussa, ja arki on uutta. Tai ei mikään enää niin uutta mulle ole, mutta kuitenkin, toisenlaista. Musta tää noin 11 kk on just hyvä aika. Välillä iskee koti-ikävää vähän isommin, mutta en mä sen anna liikoja vaikuttaa. En voi sanoa että tää on ollut mitään täydellistä unelmaa, tai elämäni onnellisinta aikaa. Mutta voin sanoa, että tää on opettanut ja kasvattanut mua ihan hirveesti, ja antanut mulle paljon. Kaikista tärkeimpänä perhe. En vaan voi lakata ihmettelemästä miten hyvä tuuri mulla kävi perheen kanssa. Saattais olla kiva asua isommassa paikassa ja käydä isompaa koulua, mutta en mä siitä välitä koska jos oisin jossain muualla niin en ois tässä perheessä. Ja tätä perhettä en vaihtais kyllä yhtään mihinkään. En mihinkään. Näistä on tullut mulle kun oma äiti ja isä, viihdyn näiden seurassa täydellisesti ja voin olla täysin kotonani täällä. Joka kerta sydäntä lämmittää se onnen ja kiitollisuuden tunne kun dad kutsuu mua sunshineksi ja omaksi tyttärekseen, ja kun mom esittelee mut uusille ihmisille tyttärenään. Mom ja dad on myöskin mun parhaita ystäviä täällä. Niiden kanssa pystyn keskustelemaan ihan mistä vaan milloin vaan. Ei vaan oo riittäviä sanoja kuvailemaan kuinka paljon mä rakastan niitä ja kuinka kiitollinen mä olen siitä että he hyväksyvät mut tällasena kun oon ja antoivat mulle kaiken tän. Mulla tulee ikuisesti olemaan kaksi perhettä. Mikä rikkaus! Tiedän että täältä lähtö tulee olemaan vaikeeta, ja ikävä tulee olemaan suunnaton. Täältä lähtiessä en tiedä koska tulen näkemään näitä ihmisiä uudestaan. Suomesta lähtiessä tiesin että vajaa vuoden päästä halataan taas. Joten sen takia haluan nyt viettää mahollisimman paljon aikaa näiden kanssa ja yrittää nauttia joka hetkestä.

Helmikuussa ei tuu olemaan paljon ohjelmaa. Ois Ski Clubin viikonloppureissu West Virginiaan laskettelemaan. Pikkusen ottaa päähän että en pysty siihen osallistumaa koska se osuu just AFS:n pakollisen meetingin päälle. Elikkä tasan kuukauden päästä on mid year orientation, sekin tulee varmasti olemaan kiva mut ois ollu kiva sille laskettelureissullekkin päästä. Vielä on kaks laskettelukertaa jäljellä ja sitte ei oo oiken mitään tekemistä. Tyttöjen kanssa on suunnitteilla leffailtaa ja shoppailua ja maaliskuussa vihdoin alkaa track&field eli yleisurheilu. En malta odottaa sitä, pääsee taas urheilemaan + on ainaki tekemistä ja paremmat mahollisuudet hengata kavereitten kanssa. Maaliskuun lopulla ois sitte tarkotus myös tehä päiväreissu New Yorkiin AFS:n kanssa. Sen piti olla jo tän kuun alussa mutta se aikataulutettiin uudelleen koska sää oli huono. Joten kevättä odotellessa!

Tässä pari kännykkä kuvaa, kun ei oo pahemmin ollu mitään mihin kantaa kameraa :p

oli vähän outoa lasketella viime torstaina kun lumet oli sulanu ni rinteissä oli pelkkää tekolunta. esim metsissä ei
ollu sitte ollenkaa lunta ja joissain kohti rinteissä ruoho tuli esiin. ainutkertaista, sanoisin. 

tää on näkymä englannin luokasta. vähän häiritsevät noi ihme ikkunaverkot, mut ihana aurinkoinen keli
ja edelleen those hills <3

En tiiä mikä tän idea oli, vähän kuulumisia vain viime päiviltä ettei ihan ikuisuudeksi veny postauksien välit. Kaikki hyvin siis täällä, toivottavasti sielläkin kuka ikinä mistä ikinä lukeekin! :)

Christmas Eve & Day

Hyvää Joulua!

Täältä hulinan keskeltä kerkesin nyt vähän tännekkin tulla päivittelemään kuulumisia. Joululomalla oon siis nytte ja ens torstaina pitäis takasin raahautua kouluun. Joulu oli kiireinen ja erilainen mutta ihana ja perhekeskeinen! Cameron ja Alaina oli sunnuntaista tiistaihin täällä ja me yritettiin epätoivosesti saada kaikkea valmiiks kun aattoiltana porukka tuli meille. Yritä siinä sitten kun viisvuotias on ihan innoissaan ja kärsimätön kaikista lahjoista ja joulupukin tulosta. Hyvin saatiin kuitenkin siivottua ja ruuat tehtyä. Mutta niin tiistaina sitten lähimmät sukulaiset tuli tänne ja vaihdettiin lahjoja ja syötiin ja pidettiin kivaa ja meni myöhäseks. Sitte täällä Williamsburgissa on perinteenä joka joulu että joulupukki ajaa fire truckilla kaupungin läpi ja siitäkös Cameron ja naapurintyttö Bethany oli riemuissaan! Täällä joulua virallisesti juhlitaan 25. päivä ja Joulupukki ei yleensä tule samalla lailla kylään kun Suomessa, vaan jouluaaton ja joulupäivän välisenä yönä on käynyt piipahtamassa ja tiputtamassa lahjat kuusen alle. Eli jouluaamuna lahjat on kuusen alla ja lapset herää aikaseen repimään paketit auki. Mutkin tultiin sitte puol kaheksalta herättämään lahjoja avaamaan, ei ihan meinannu pysyä silmät auki. Perheen kesken siinä aamulla sitte vaihdettiin lahjat ja myöhemmin lähettiin Gramin ja Papin luokse mihin keräänty muita sukulaisia ja oli toinen jouluateria. Se eroaa aika paljon Suomen jouluruuista, mun mielestä ei mikään kovin hääppönen sinänsä ollu mutta hyvää kuitenki :) Täällä oli kalkkunaa ja kinkkua mut se kinkku oli silleen "keitetty" sellasessa padassa ni se oli erilaista. Lisäks oli muun muassa perunamuusia, papupataa (kuulostaapas oudolta?), sit semmosta "stuffing"ia eli leivänpaloista tehtyä mössöä, vaikee selittää mut ihan hyvää se on :D Ja juomanahan oli tietenkin mitäs muutakaan kuin limpparia limua limppaa eiks sille oikeesti oo järkevämpää sanaa suomeks :D Gramin luona vaihdettiin lisää lahjoja. Sitte tultii pariks tunniks kotiin ja lähettiin vielä Hollidaysburgiin Kylien & co. luo ja oli vielä kolmas jouluateria. Enkä tietenkään tajunnut kuvia ottaa mistään ruuista.
Tässä nyt pikakatsaus joulun vietosta täällä, myöhemmin tuun vielä päivittelemään joululomasta ja joululahjoista sun muusta, ei vaan kerkeä kaikkea aina tänne päivittää mitä haluis! Kuvat kertovat aika paljon ja näette myös näitä sukulaisia täältä! Uudeksi vuodeksi ei oo mitään suunnitelmia, vähän kökköä mutta eihän sitä vissiin aina pidä olla menossa. Hyvää uutta vuotta sinne kuitenkin, jos en sitä ennen kerkeä tänne kirjottelemaan!

Alaina hyvä tyttö, rakastaa kenkiä jo pienestä pitäen :)
  Here comes Santa, Santa Claus!
  Thayne, Gavin, Kylie & Mark

 
Alaina, Jessie, Chris & Cameron

 
Bethany, Grace & Dan (naapurit)
  Jessica & Jeff

 
Gram & Noah
  Pap, Lou, Mom, Kenny, Silka, Noah, Frank

 Eikä oo jenkkihymy tarttunu yhtään tai mitään, hyi kamala :D

Vähän joulutunnelmaa

Sunnuntaina oli Williamsburgin jouluparaati, eli bändin kanssa marssittiin ympäriinsä poliisiauton johdattamana ja koristeltujen lava-autojen seurattavana. Soitettiin joulumarssia ja tien varsilla oli ihmisiä. Paraati kulki meiän perässä ja sieltä porukka heitti karkkia lapsille. Mom ajo dadin lava-autoa ja Cameron oli sen kyydissä. Miten voi joku olla niin onnellinen niin pienestä asiasta! Cameron on siitä asti hehkuttanut että oli mukana jouluparaatissa ja haluaa tehä sen uudestaan ja uudestaan ja ihan sydäntä lämmittää nähä niin onnellinen hymy pienen pojan kasvoilla :')

Maanantaina oli vielä vapaapäivä, koska alkoi peuran metsästyskausi. Dad sano että Pennsylvania on yks niistä osavaltioista joissa se on virallinen vapaapäivä koska kuulemma joka tapauksessa kukaan ei menis kouluun/töihin koska kaikki vaan metsästää. Täällä metsästys on tosi iso juttu, sitä tekee niin tytöt kuin pojat kouluikäsestä vanhukseen. Dadkin nyt sitten viettää nää kaks viikkoa metsässä.

Tiistaina oli paluu takaisin kouluarkeen. Thanksgiving break kyllä virkisti mukavasti. Tällä hetkellä mulla on läjä koulutöitä odottamassa, mutta mielummin vietän tän ajan kuvien ja perheen parissa. Mut tuntien, ne koulujutut jää joka tapauksessa aina viimiseen iltaan. Eihän tässä pitäiskään ku kirjottaa viis sivua aiheesta eating disorders as a social problem, neljäsivunen career paper ja muuta mukavaa. Nojoo.

Tänään tulin kotiin ja kuusi oli odottamassa koristelua olohuoneessa. Se siis koristeltiin ja suomi-ihmiset, älkää taaskaan järkyttykö! Koristeita on paljon ja mun mielestä se on tosi jenkki-tyylinen ja koska se on miten perhe sen haluaa aina laittaa, niin tykkään siitä tällä tavalla. Sitä saa siis vajaan kuukauden tossa olohuoneessa sitten katsella, ehkä niihin kirkkaisiin valoihin tottuu.



Mom halus kuvan musta ja puusta, no sitten mä halusin kuvan niistä ja sitte ne alko valittaa ku ne on jo niiden iltavaatteissa :D Eli dadilla rikkinäiset shortsit ja t-paita ja momilla sen steelers-yöhousut :D (Steelers=Pittsburgin football joukkue, mitä mom fanittaa ihan hulluna). Mutta ei sillä niin väliä, parasta on hyvä mieli ja ihana perhe!