sunnuntai 8. syyskuuta 2013

How it feels like

Tasan kuukausi sitten lähin toteuttaa mun suurinta unelmaa. Lähin vaihto-oppilaaksi yhdysvaltoihin. Hyvästelin mun koko perheen, kaikki ystävät sekä poikaystävän kymmeneksi ja puoleksi kuukaudeksi, tietäen että seuraavan kerran näen heitä vasta ensi kesänä. Ihmiset ihailivat mun rohkeutta lähteä, musta oltiin ylpeitä, mulle sanottiin että sä tuut pärjäämään, mun käskettiin nauttia tästä mahdollisuudesta. Mäkin ihailen omaa rohkeuttani, olen itsestäni ylpeä ja tiedän että pärjään ja haluan nauttia parhaani mukaan.

Sain tietää mun perheestä ja sijotuksesta kaks kuukautta sitten, nyt oon asunu täällä heidän kanssa jo kuukauden. Tää paikka tuntuu kodilta, ja mun perhe on ihana. Ajan kuluessa aika ei tunnu menevän normaalia nopeammin tai hitaammin, ajankulu tuntuu ihan tavalliselta. Paitsi jälkeenpäin ajatellessa. Oon ollut täällä jo kuukauden. Kuukauden?! Vastahan mä lähdin! Mihin tää aika on mennyt? Tää aika on mennyt totuttelemiseen uuteen elämään.

IMG_2815 (2)

Ennen omaa lähtöäni olin lukenut muiden vaihtareiden kokemuksia blogeista, lehdistä, foorumeilta... Sitä tiedonjanoa ei voinut vähentää. Halusin tietää kaiken; uutuudenviehätyksestä, koti-ikävästä, turhautumisesta, uusista ihmisistä, uudesta ympäristöstä, koulusta, jenkeistä, kavereista, vapaa-ajan vietosta, ruuasta, juhlapyhistä, kotiinpaluusta... Kaikesta! Mutta jokaisen kokemus, jokaisen vaihtarivuos on erilainen kun kenenkään muun.

Mä asun pienessä kaupungissa, missä ei ole lähestulkoon mitään. Mun perheessä ei ole lapsia, ei pieniä eikä omanikäisiä. Talo missä asun ei ole mikään kartano. Mun koulu on pieni. Mutta tää on just sitä mitä mä haluan, en mä osaisi kuvitella itteäni mihinkään muualle viettämään tätä vuotta. Tää on mun Amerikan unelmaa. Tää on mulle nyt koti. Mulla on täällä perhe. Mulla on täällä kavereita. Mä nautin olostani täällä.

IMG_2817

Mä olen sopeutunut mielestäni aika hyvin. Mun englannin taito paranee päivä päivältä ja mikä sen ihanempaa kun kuulla joltain että sun englanti on parantunut. Oon kuullu että mun aksentti, on cool, cute or weird. Mutta se on mua. Mä oon  nyt se kummajainen. Mä oon se joka on erilainen. Jonka nimeä kukaan ei lausu oikein, jonka aksentti huomataan, se joka tulee muualta, se uusi tyyppi siellä koulun käytävässä.

Mä oon tutustunut ihmisiin, ollaan nähty paljon sukulaisia ja tykkään heistä kaikista. Koulusta oon saanut muutamia kavereita, sekä Missyn josta voin pikkuhiljaa alkaa puhua ystävänä. Oon nauranut paljon, oon tuntenu monia onnenvärähdyksiä ja kiitollisuutta joka päivä. Oon tuntenu sääliä niitä kohtaan jotka ei pääse kokemaan tätä. Tulee hyvä mieli joka kerta kun joku huikkaa "hey veera", tai kun joku kehuu sua.

IMG_2823 (2)

Mutta. Täältä löytyy se muttakin. Ei tää helppoa ole. Mun pitää koko ajan puhua englantia ja mä en kuule ympärilläni puhuttavan mitään muuta kun englantia. Joskus en ymmärrä kaikkea ja joskus mua ei ymmärretä. Se turhauttaa ja väsyttää. Välillä mua ärsyttää ihmiset täällä, välillä mietin miks ikinä halusin vaihtariks. On ollu myös hetkiä jolloin oon ollu jo ihan hilkulla valmis luovuttamaan. Oon pari kertaa itkenytkin ihan vuolaasti.

Asia mikä iski ehkä koviten vasten kasvoja on se, että täällä mä joudun olemaan riippuvainen muista ihmisistä, ja täällä ei vaan oo mahollista olla yhtä itsenäinen mitä totuin kotisuomessa olemaan. Siihen varmasti menee aikaa tottua ja uskon että sitte kun on aika palata takasin Suomeen, sitä itsenäisyyttä arvostaa paljon enemmän.

IMG_2842 (2)

Todennäkösesti jokanen tietää miltä ikävä tuntuu. Mä oon tuntenu paljon ikävää täällä ollessani ja se ei oo kiva tunne. Oon ikävöiny kaikkia mun ihmisiä Suomessa. On ollu niitä negatiivisia fiiliksiä, mutta loppujen lopuks vähemmän mitä odotin niitä olevan. Ja nekin oon kaikki saanut nujerrettua ja seuraavassa hetkessä oon taas ollut onnellinen.

Se ei oo puppupuhetta että vaihtarin elämä on yhtä tunteiden vuoristorataa. Täällä yks ihminen lisää todistamaan sitä faktaa. Halusin tulla jakamaan näitä fiiliksiä tänne, kaikille tiedoksi että kaikki on hyvin mutta vaikeitakin hetkiä on. Kurjinta on ehkä se kun on paha mieli eikä voikaan vaan käpertyä Jessen kainaloon.   Kuitenkin, tiivistettynä: mä rakastan olla täällä mutta mä myös olen käyny läpi kaikenlaisia negatiivisia fiiliksiä ja koko ajan ikävöin jotain kotikotoota. Ja mä oon ikuisesti kiitollinen kaikille jotka on ollut apuna ja tukena toteuttamaan tätä unelmaa.

IMG_2832 (2)

Kiitos
♥ äiti
♥ Eve
♥ Valtteri
♥ mummo&ukko
♥ mummu&Matti
♥ Jesse
♥ Maija
♥ Emilia&Isabella
♥ Ella,Hilla&Pinja
♥ kaikki muut sukulaiset ja ystävät

Suurkiitos
♥ host-perhe
♥ isä

10 kommenttia:

  1. Hyvä teksti, totta joka sana! Mulla on lähes kokoajan ikävä suomea, haluan pystyä ilmaisemaan itteeni niin kuin haluan ja mikään ei oo ärsyttävänpää kun se että haluisinnsanoo jotain mutta en pysty! Mutta vaikka on kova ikävä niin ei se tarkoita etteikö me viihdyttäisi tai etteikö meillä olis hyvä olla just siellä missä me ollaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Stina. Sepä se, just kävin lukasemassa sun blogia ja sieltäkin löytyy niin paljon tuttuja fiiliksiä. Enkä voi kieltää sitäkään että oikeasti vain toinen vaihtari voi ymmärtää toista. Vietä hyvää aikaa Idahossa ja nauti! Oon ilonen että sullakin pyyhkii hyvin :)

      Poista
  2. <3 ps. sait mut itkemää.

    VastaaPoista
  3. Haluisitko kertoo miten sinä ja poikaystäväs hoidatte suhdettanne tänä aikana :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. viestitellään ja skypetellään kun keritään. hyvin on sujunu tähän asti.

      Poista
  4. Tiedän tasan tarkkaa noi sun tunteet ja allekirjotan nää jutut, tää ei ole helppoa. Vaikeudet kuuluu vaihtovuoteen ja ne kun nujerretaan, pärjätään missä vaan!:) Toisten on vaikea ymmärtää, miltä meistä tuntuu. Kaikki sanoo, puhut vaan ja oot oma iloinen itsesi niin saat kavereita. Englannilla itsensä ymmärretyksi saaminen, saati oman itsensä ilmaiseminen ja luonteen esille tuominen on yllättävän vaikeaa. Mua kävi ärsyttämään, kun mun ask.fm:iin tuli kysymys "miks valitat koko ajan kaikesta blogissas?". Tiiän, että se oli joku provo tai kateellisten puhetta, mutta silti pisti rasittamaan. En mie haluu esittää että täällä on aina kivaa, kun ei se vaan mee niin :D Totta kai täällä on yleensä hauskaa ja perhe on ihana ja kaikkea, mutta sillon ku on vaikeeta, ni sit kans on. Mutta kyllä se tästä, myö ollaan vahvoja :) Tsemppiä sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Annika <3 Hirmusti tsemppiä sullekkin Utahiin! Tehdään meiän vuosista ikimuistoiset :-)

      Poista
  5. Kaikkea hyvää sinne Veera! Varmasti on välillä ikävä, mutta onneksi on niitä hyviäkin hetkiä ja sitten kun on kotiinpaluun aika, niin varmasti on hyvät fiilikset, vaikka varmaan jää ikävä jenkkeihinkin. Olet ajatuksissani :) -Tarja-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Tarja! Hyviä hetkiä on rutkasti enemmän ja kotiinpaluu tulee varmasti olemaan rankka mutta vielähän ei ole sen aika :) Sinne myös kaikkea hyvää, olette rakkaita!

      Poista