Viime päivien kuvat ja kuulumiset

Turha sitä kai anteeks on pyydellä ettei tänne oo kerenny päivittelemää. Arki rullaa täällä semmosta vauhtia että hirvittää kuinka pian oon jo lentokoneessa tulossa takasin Suomeen. Kovin usein en tietokonetta kaiva esiin kun tuntuu turhalta viettää aika tietokoneella istuen ku on niin paljo muutakin tekemistä. Ja ei, en edes niitä pakollisia asioita saa aikaseksi tehä mutta kaikki ajallaan, kai?
Mulla ei edes riitä sanat kuvailemaan miten onnellinen oon tästä perheestä. Oon sanonu sen varmaan noin satamiljoonaa kertaa mutta se vaan on niin totta. Mom ja dad ja tietenki muukin suku mutta etenki momiin ja dadiin on luonu niin vahvan suhteen että voin sanoa aika varmasti sen olevan ikuinen. He tulee ikuisesti olemaan osa mun elämää. Enkä halua edes kuvitella sitä päivää kun pitää vilkuttaa hyvästiksi, tietämättä koska koittaa se päivä jolloin nähdään uudestaan.

Yleisurheilun viralliset treenit alkaa maanantaina mutta tässä on jo pari viikkoo ollu sisäharkkoja (getting in shape) joka toinen päivä. Meil on sairaan hyvä porukka siellä ja en malta odottaa et päästää kunnolla treenaamaan joka päivä. Mä aion siis juosta pitkää matkaa ja jos saadaan viestijoukkue kasaan niin siinä olisin sitte kanssa. Korkeushyppykin kiinnostais mutta en vielä tiiä aionko sitä kokeilla.
Koriskausi on ohi, tyttöjen joukkue pääs play-offseihin eli hieno juttu mut en ihan kirjaimellisesti tiiä mitä se tarkottaa :D Hyvin siis pelasviat kauden kuitenki! Pojat myös! Pari peliä menin kattomaa ja alempana kuvia kun oli crazy night - eli pukeudu hullusti, ja oli samalla pelaajien ja cheerleadereiden senior night eli ne kaikki tuli tunnistetuksi yleisön edessä Kova himo ois lautailemaan, ehkä vielä joku päivä pääsen täällä rinteeseen! :)

Nyt viikonloppuna juhlittiin filippiiniläisvaihtari Heartin 16-vuotis synttäreitä ja mentiin keilaamaan. Hauskaa oli sielläkin ja kakku oli h-y-v-ä-ä!!! Sunnuntaina oli AFS:n mid year meeting, vähän myöhässä mutta kuitenki. Mentiin semmoseen potkunyrkkeilypaikkaan ja siellä oli vähän orientaatiota ja yhdessäoloa ja syömistä. Oli kiva nähä taas kaikkia vaihtareita mut vähän kökkö kun asutaan suht kaukana toisistamme nii ei pysty hirveesti järkkäilemää mitää yhessä. Anyhow. Tässä vähän kuvia, täytyy myöntää että kamera ei hirveen ahkerasti oo kulkenu mukana, tai sit vaan ei oo mitään mihin sitä kantais!

cheering section 

vaihtarit 

tää oli sairaan hauskaa! minä ja pikkunen Anna Marie :)

  

Tässä ihana video Alainasta :D Näyttää ihan hurjalta mut se tykkäs ihan hulluna 

vaikka oliki ihan sekasin ton jälkee! Älkää huolestuko että täällä vauvoja rääkätään!

Ja unohtamatta tietenki Olympialaisia!! Suomen kaikki miesten pelit näin paitsi yhen ja vaikka kultakaan ei ollu kaukana niin pronssi kuitenki ihan huippu juttu!!! Varsinki ku tiputettii jenkkilä mitalipallilta 5-0 ;) Aika paljo on ihmiset saanu kuulla siitä hahaha. Muun muassa social problems kokeeseen piirsin komeen 5-0 NO MEDAL FOR YOU USA -tekstin kanssa :D onnittelut siis leijonille + muillekin mitalisteille! :)

Super Bowl + muita kuulumisia ja kuvia

Hellurei ja hellät tunteet. Aika rento viikko ollu tähän mennessä, tiistaina oli 2hr delay ja tänään sekä keskiviikkona peruttiin koulu taas vaihteeks, koska siis aivan hirvittävä lumimyrsky!!! Mmm, not. About 10cm lunta ja heti ollaan hirveessä paniikissa täällä. Vähän suomalaista maalaistyttöä naurattaa mut eihän siinä, kyllä vapaapäivät aina kelpaa :D
Viikonloppuna oli se kauden tärkein futispeli ja vaikka kuinka oltiin kuulemma luvattu kurjaa ilmaa ni se oli kuitenki jotain 10 astetta plussan puolella siellä New Yerseyssä. Lauantaina momin puolen suku keräänty meille ja upporasvapaistettiin (fry) kaikennäköstä herkkua: kokonainen kalkkuna, juustotikkuja ja palloja, suolakurkkuja, herkkusieniä, jalapeñoja, kukkakaalia sun muuta. Oli muuten sairaan hyvää! Ja epäterveellistä :D Oli kaikin puolin hauska ilta!
Sunnuntaina sitte herättyäni lähin metsään tallustelemaan kun oli nätti ja lämmin ilma. Skypettelin siinä vähän kotiinkin ja illalla oli tuli sitten se itse peli, jonka Seattle Seahawks voitti aika reippaasti. En hirveen tarkasti itse peliä seurannu. Half time show oli aivan huikee, Bruno Mars ja RHCP! Sit Super Bowlin mainoksiin aina panostetaan aivan hulluna ja ovat kuulemma tosi hauskoja mutta tänä vuonna kaikki haukkuivat ne mainokset että ei ollu hauskoja (eikä kyllä mun mieleen mitään niistä jäänytkään). Myös peli oli aika tylsä kun Seattle vei niin täysillä Coloradoa. Mutta, siinä oli kuitenki yks jenkkikokemus lisää :)
Maanantaina lähettiin momin kanssa Altoonaan, tiistaina oli tarkotus skipata koulu ja lähtee Gavinin kans laskettelemaa mut se tuli kipeeks ni siirrettii se jollekki toiselle päivälle. Tiistaina sitte kirkon siivouksen jälkeen Cameron ja Alaina tuli meille yöks ja olivat tänään koko päivän hoidossa. Mun vapaapäivän vietto siis meni aika pitkälti lastenvahtina ja lumessa peuhatessa Cameronin kanssa.
En vissiin aikasemmin maininnu, mutta Ski Club on nyt ohi ja sillä neljännellä kerralla mentiin Shenian kanssa lumilaudalla, ihan huvin vuoks kokeiltiin kun normaalisti mennään suksilla. Myös Natalie vaihto siks kerraks laudasta suksiin. Täytyy sanoa että pisti miettimään miks käytin kaikki nää lasketteluvuodet suksiin kun laitailu on vaan niin paljon hauskempaa!!! Pikkusena menin laudalla mut sit vaihdoin suksiin ja nyt monen vuoden jälkeen kokeilin uudestaan ja oli aivan huippua, rakastuin siihen aivan totaalisesti! Koko ajan nyt vaan tekis mieli lähtee rinteeseen, ja voin vannoa että tästä lähtien meen kyllä laudalla! En ees kaatunu ku kerran ja yllätyin kaikin puolin miten "hyvä" olin vaikka en ollu lautaan koskenutkaan uhmaikävuosieni jälkeen!
Sitten pari ikävämpää uutista tähän loppuun. Joulukuun alussa tosiaan varasin matkani BELO järjestön kautta semmoselle West Coast Tourille joka ois kesäkuussa 2viikkoa, sisältäis Arizonan, Nevadan ja Californian kaikkine mahtavine kohteineen. No, nyt mun pitää valitettavasti perua se matka koska lumipäivien takia valmistuminen siirty silleen että se ja matka olis päällekkäin. Harmittaa kovasti, koska se ois ollu ihan ainutkertanen kokemus tommonen kiertoreissu vaihtariporukalla ja vielä siihen hintaan. Mutta sille ei nyt mitään voi joten tässä lähiaikoina nyt täytyy kirjallisesti peruuttaa se matka. Potuttaa. Niinkun potuttaa myös se, että 2,5vk päästä olis huippu reissu tiedossa Ski Clubin kautta West Virginiaan, missä päästäis laskettelemaan koko viikonlopuksi ja ois hyvä porukka. No, siihenkään en voi osallistua vain ja ainoastaan koska samana viikonloppuna on AFS:n pakollinen mid year orientaatio. Rakastan matkustamista ja nyt täällä ollessa ois hyviä mahollisuuksia nähä muutakin Amerikkaa, niin sitte kaikki osuu päällekkäin enkä pysty osallistumaan mihinkään, kyllä harmittaa :( Mutta ei sille voi mitään. Pää pystyyn ja toivotaan että tulevaisuudessa pääsen sitten näkemään enemmänkin Jenkkejä, kun tän vuoden aikana en hirveesti pääsekään matkustelemaan. En nyt ihan maatani menettänyt noiden takiakuitenkaan, mutta kunhan mainitsin asiasta nyt täälläkin. Loppuun vielä kuvia piristämään tätä tekstipainotteista postausta!

Guys' Basketball Game

Heloou, tällee pirteenä lauantaiaamuna aattelin pikasesti tulla päivittämään eilisillasta joka muun muassa vei ääneni mutta oli yks hauskimmista päivistä taas vähään aikaan! Alex tuli mut hakemaa puol kuuden aikoihin ja lähettii pelii, eka oli JV eli Junior Varsity peli, mikä voitettiin. JV pelissä ei viel hirveesti ollu porukkaa mut alko sit kannustajia lappamaan sisään kasvomaalausten ja muiden hassutusten kera ja Varsity gamen alkaessa siellä olikin jo kaikki. Teemana oli tällä kertaa White Out eli kaikki meiän koululaiset pukeutu valkoseen, ja ideanahan on seistä koko pelin ajan ja kannustaa hulluna omaa joukkuetta. Ääntä meistä lähtikin ihan reippaasti ja hypittiin kiljuttiin ja kannustettiin ja lopulta myös voitettiin! Oli aika intense en keksi suomeks sanaa peli ja mentiin myös jatkoajalle, josta sitte meiän pojat otti voiton.

Kuten oon maininnu, niin tää yhteisö on aivan jäätävän pieni, joten porukkaa ei ole paljon. Jos sanon että meistä lähti ääntä, niin joo, kyllä meistä lähti, välillä tuntu että korvat ja kurkku halkee. Eihän se tietenkään oo mitään verrattuna tuhatpäisiin katsomoihin mutta ei se ookkaan tässä se pointti. Hauskaa oli, hyvä meininki ja mahtava high school spirit, se siinä on se pointti. :)

Tässä vielä videonpätkä viimisistä minuuteista, taitaa kaikilla olla jo ääni lähteny tossa kohti

Tänään tulee kanssa olemaan hauska ilta, koko suku tulee meille ja pidetään "juhlat", nää kutsuu juhlaksi, mä kutsun yhdessäoloksi ja syömiseksi. :) Syy tähän on huomenna pelattava Super Bowl eli kauden isoin football peli, jonka siis Colorado Broncos ja Seattle Seahawks pelaavat New Yerseyssä lumimyrkyssä ja pakkassäässä... Good luck! Muuten suku tulis huomenna, mutta peli on niin "myöhään" että juhlat pilaisivat momin ja dadin kello kymmenen nukkumaanmenoajan :D Mutta näillä eväillä tällä kertaa! Tuun päivittelemään piakkoin lisää kuulumisia. Hyvää viikonloppua!

Kuulumisia

Viimeaikoina ei oo pahemmin muuta ollut kun arkea, arkea ja arkea. Dad remontoi dining roomia ni sitä oon tässä nyt nää viikot autellu ja alkaa näyttää jo hyvältä, mut vielä on hommaa jäljellä. Sit tässä oli yks vähän niinku ylimääränen tauko koulusta kun maanantaina oli Martin Luther Kingin päivä niin oli vapaa. Tiistaina oli koulut vaihteeks suljettu lumen takia. Lumen... 3 senttiä maassa? Ja pakkasta oli pari astetta. Kyllä ne koulun sulkemiset aina kyseisenä aamuna lämmittää mieltä oikein mukavasti mut pitkällä aikajaksolla nää "lumipäivät" saattaa vaikuttaa graduationin viivästymiseen, mitä en haluais tapahtuvan...

Tammikuu on kohta lopussa, ja täällä oon vietelly jo puolet vaihtovuodestani. Jotenki outo fiilis siitä. Niin ristiriitanen. Jos multa nyt kysyttäis haluisitko palata jo takasin Suomeen, vastaisin en. Jos multa kysyttäis haluaisinko viettää täällä pidemmän aikaa, vastaisin en. Mulla pyyhkii hyvin, perheen kanssa menee loistavasti ja kavereidenkin kanssa alan pikkuhiljaa lähentyä enemmän. Tottakai mulla on ikävä mun ihmisiä Suomessa ja sitä vapautta ja arkea. Mutta täällä mulle on muodostunut tavallaan toinen elämä, elän uudessa paikassa, uudessa talossa, uudessa perheessä, uusien ihmisien kanssa, uudessa koulussa, ja arki on uutta. Tai ei mikään enää niin uutta mulle ole, mutta kuitenkin, toisenlaista. Musta tää noin 11 kk on just hyvä aika. Välillä iskee koti-ikävää vähän isommin, mutta en mä sen anna liikoja vaikuttaa. En voi sanoa että tää on ollut mitään täydellistä unelmaa, tai elämäni onnellisinta aikaa. Mutta voin sanoa, että tää on opettanut ja kasvattanut mua ihan hirveesti, ja antanut mulle paljon. Kaikista tärkeimpänä perhe. En vaan voi lakata ihmettelemästä miten hyvä tuuri mulla kävi perheen kanssa. Saattais olla kiva asua isommassa paikassa ja käydä isompaa koulua, mutta en mä siitä välitä koska jos oisin jossain muualla niin en ois tässä perheessä. Ja tätä perhettä en vaihtais kyllä yhtään mihinkään. En mihinkään. Näistä on tullut mulle kun oma äiti ja isä, viihdyn näiden seurassa täydellisesti ja voin olla täysin kotonani täällä. Joka kerta sydäntä lämmittää se onnen ja kiitollisuuden tunne kun dad kutsuu mua sunshineksi ja omaksi tyttärekseen, ja kun mom esittelee mut uusille ihmisille tyttärenään. Mom ja dad on myöskin mun parhaita ystäviä täällä. Niiden kanssa pystyn keskustelemaan ihan mistä vaan milloin vaan. Ei vaan oo riittäviä sanoja kuvailemaan kuinka paljon mä rakastan niitä ja kuinka kiitollinen mä olen siitä että he hyväksyvät mut tällasena kun oon ja antoivat mulle kaiken tän. Mulla tulee ikuisesti olemaan kaksi perhettä. Mikä rikkaus! Tiedän että täältä lähtö tulee olemaan vaikeeta, ja ikävä tulee olemaan suunnaton. Täältä lähtiessä en tiedä koska tulen näkemään näitä ihmisiä uudestaan. Suomesta lähtiessä tiesin että vajaa vuoden päästä halataan taas. Joten sen takia haluan nyt viettää mahollisimman paljon aikaa näiden kanssa ja yrittää nauttia joka hetkestä.

Helmikuussa ei tuu olemaan paljon ohjelmaa. Ois Ski Clubin viikonloppureissu West Virginiaan laskettelemaan. Pikkusen ottaa päähän että en pysty siihen osallistumaa koska se osuu just AFS:n pakollisen meetingin päälle. Elikkä tasan kuukauden päästä on mid year orientation, sekin tulee varmasti olemaan kiva mut ois ollu kiva sille laskettelureissullekkin päästä. Vielä on kaks laskettelukertaa jäljellä ja sitte ei oo oiken mitään tekemistä. Tyttöjen kanssa on suunnitteilla leffailtaa ja shoppailua ja maaliskuussa vihdoin alkaa track&field eli yleisurheilu. En malta odottaa sitä, pääsee taas urheilemaan + on ainaki tekemistä ja paremmat mahollisuudet hengata kavereitten kanssa. Maaliskuun lopulla ois sitte tarkotus myös tehä päiväreissu New Yorkiin AFS:n kanssa. Sen piti olla jo tän kuun alussa mutta se aikataulutettiin uudelleen koska sää oli huono. Joten kevättä odotellessa!

Tässä pari kännykkä kuvaa, kun ei oo pahemmin ollu mitään mihin kantaa kameraa :p

oli vähän outoa lasketella viime torstaina kun lumet oli sulanu ni rinteissä oli pelkkää tekolunta. esim metsissä ei
ollu sitte ollenkaa lunta ja joissain kohti rinteissä ruoho tuli esiin. ainutkertaista, sanoisin. 

tää on näkymä englannin luokasta. vähän häiritsevät noi ihme ikkunaverkot, mut ihana aurinkoinen keli
ja edelleen those hills <3

En tiiä mikä tän idea oli, vähän kuulumisia vain viime päiviltä ettei ihan ikuisuudeksi veny postauksien välit. Kaikki hyvin siis täällä, toivottavasti sielläkin kuka ikinä mistä ikinä lukeekin! :)

First day skiing @ Blue Knob

Eilinen oli taas yks parhaista päivistä vähään aikaan! Koulussa ei oikein maltettu keskittyä koska oli vaan niin kova himo laskettelemaan ja joka kerta ku Shenian ja Natalien kanssa törmättiin lokeroilla, hehkutettiin vaan että kohta päästään rinteeseen! Noin puol tuntia koulun loppumisen jälkee lähettiin täyden bussilastin kanssa kohti Blue Knobin laskettelukeskusta. Siellä kaikki toimi jotenki hirveen helposti, kamojen vuokraukset sun muut. Toki asiaan varmaan vaikutti että oltiin kaikki jo maksettu etukäteen mutta kuitenki, menit vaan tiskille ja sait monot, menit jollekki hepulle kertomaa pituuden ja painon ja sait sukset ja sauvat vaan ite nappasit sieltä seinältä. Eli siellä ei todellakaan henkilökohtaisia mitotuksia laitettu niihin systeemeihin mutta ihan hyvin vörkki siitä huolimatta. Pitemmittä puheitta tässä pari erittäin huonolaatusta iPod kuvaa mitkä nappasin. Jonain päivänä aattelin kameran raahata, koska oli ne maisematkin sieltä ylhäältä vuorelta aika upeet! Neljä kertaa mennään, eli kolme vielä edessä. Ainii ja pitää mainita, että tumpelosuomalaisen peruslaskettelutaidot katsotaan täällä huipuks. Kaikki kyseli multa oonko hyvä ja en oikein osannu vastata muuta ku not that good ja sain kyllä jälkeenpäin kuulla. "We asked Veera if she was good at skiing and she was just like not that good and there she went and beat all of us!" Mun mielestä ne rinteet oli helppoja mutta joillekkin tuotti ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Mutta nää yleensä menee laskettelemaan vain Ski Clubin kautta eli kokemusta takana vasta 0-5 vuotta. Mutta kolme torstaita vielä edessä, jee!! Voisin kyllä mennä vaikka joka päivä. Mut nii. Joo. Tässä nyt tulee ne naamakuvat, pitkien puheiden jälkeen.

Sarah

Shenia

Natalie

♥

Natalie & Shenia

Väsyneenä pitkän päivän jäljiltä ja valmiina kaatumaan sänkyyn!

Katsaus vuoteen 2013 part II

HEINÄKUUHeinäkuuhun mahtui paljon rentoutumista sekä stressiä. Sain vihdoin tietää host-perheestäni ja sijoituksesta, ja tuntui että hommat ei ikinä lopu. Oli viisumia ja tuliaisia ja kaikenlaisia paperiasioita. Paljon. Ja aikaa halusin käyttää myös elämästä nauttimiseen enkä pelkkään stressiin. Kyllä mä siinä aika hyvin onnistuinkin. Tietenkin tää tarkotti sitä että kaiken pakollisen tein viime tipassa mutta ainakin tein! Mökillä tuli käytyä pariin otteeseen, maailman ihanin paikka. Kuhmon sukulaisiakin kerkesin käydä moikkaamassa ja paluumatkalla poikkesin jännittävälle Pieksämäen turneelle. 

ELOKUU Elokuussa starttas elämäni suurin seikkailu. Kyyneliltä ei vältytty mutta naurua oli silti paljon enemmän. Mun maailman parhaimmat ystävät järjesti mulle ylläriläksiäiset, ja läksiäisiä oli myös sukulaisten kanssa. Haikeetahan se oli, mutta silti olin niin innoissani tulevasta että ekat itkut itkin vasta lentokentällä jättäessä hyvästejä perheelle ja poikaystävälle. Saavuin New Yorkiin, wow. Matkustin Frostburgiin. Itketti pelkästä väsymyksestä. Liikaa uutta, liikaa matkustamista, liikaa englantia ja ihan liian vähän unta. Mutta mä selvisin! Tapasin isäntäperheen ekaa kertaa sydämen hakatessa suunnilleen tuhatta ja sataa mutta ihan suotta. Asettuin kodiksi ja näinkin jo heti paljon sukulaisia. Hengailin Gavinin kanssa, oli Cameronin ja Alainan synttärijuhlat, Williamsburgin vuosittaiset festarit, liittyminen koulun marssiorkesteriin, bandin kanssa Pittsburgiin huvipuistoon, hostperheen kanssa Virginia Beachille ja koulun alku. Kyllä, paljon ohjelmaa. Ei kerenny muutakun ihmettelemään.

 SYYSKUUAloin jo kovaa vauhtia amerikkalaistumaan jenkkifutiksen ja koulutanssien mukana. Nautin kesäkeleistä ja upeista maisemista. Juoksin. Paljon. Rikoin AFS:n sääntöjä ja ajoin mönkkäriä. Oli AFS:n orientaatio Lake Raystownilla ja oli huippu jälleennäkeminen muiden vaihtareitten kanssa. Koulunkäynti alkoi käydä jo tutuksi ja lähennyin hostperheen kanssa päivä päivältä. 

 LOKAKUULokakuussa oli perinteiset jenkkijutut kuten Homecoming -dance, senior night sekä Halloween. Uusia hienoja kokemuksia, kurpitsankaiverruksesta football kentän läpi kävelemiseen kaikkien tuijottaessa ja kuuluttajan nauraessa mun tulevaisuuden suunnitelmien määrälle. Upeita maisemia, jälleen kerran. Oli myös vapaaehtonen reissu AFS:n kanssa vanhaan kylään ja lähdin mukaan ihan vain nähdäkseni muita vaihtareita. Sekä nautin elämäni ensimmäistä kertaa 30 asteen helteestä Lokakuussa. 

MARRASKUUMarraskuussa oli jo korkea aika saada senior picturet otettua. Järkättiin Shannonille yllätys synttärijuhlat josta lähettiin napa täynnä kakkua pelaamaan futista Powder Puff peliin. Josta upean häviön jälkeen vielä bonfireen Alyssan luokse syömään ihania jenkkiruokia kuten Mountain Pies and S'mores. Penn State Blue Band vakuutti mun musiikin taituruudellaan. Ja jälleen kunnon jenkkikokemus: Black Friday shopping. Awesome. Dad koristeli koko talon järkyttävällä määrällä mitä eriskummalisimpia jouluvaloja ja sain itsekseni hiukan hymyillä kuinka koulut suljettiin kuvassa näkyvän lumen takia.

 JOULUKUUPerinteinen jouluparaati bandin kanssa Williamsburgin läpi marssien ja soittaen. Joulukuusi, jonka koristeiden alta ei edes näe itse kuusta. Kuusifarmilla tarpominen etsien täydellistä kuusta Kylielle. Kuoron ja bandin joulukonsertti. Hullua kannustusta tyttöjen korispelissä. Leipurin taitoja esitellen leivoin parit korvapuustit mistä kovasti tykkäsivät. Joulunviettoa, pariinkin otteeseen koska sukulaisten määrä. Lastenvahtina olemista joululomalla jolloin oli tarkoitus rentoutua ja vetää henkeä. 

Vuosi 2013 oli epäilemättä mun paras vuosi ikinä. Paljon hyvää ja unohtumatonta tapahtui ja olen ollut onnellinen. Kiitollinen olen kaikille. Toivotaan että vuodesta 2014 tulee vielä parempi! Pus!

Saturday with Jessie, Chris & Cameron

Iltaa :)
Tänä aamuna heräsin puol yheksältä vasaran paukutuksee. Dad alko siis remontoimaa dining roomia ja se on nyt ihan hirveen näkönen ku se repi seinät ja lattiat irti :D Jessie soitti ja kysy haluunko lähtee niiden kanssa luistelemaan ja tokihan mä halusin! Ne tuli mut sitte hakemaa ja suunta oli kohti State Collegea. Siellä ihan brand new jäähalli joka oli yleisölle vapaa pari tuntia. Vuokrattiin luistimet ja pingottiin jäälle. En oo luistellu pitkään aikaan joten oli vähän totuttelemista. Cameron oli ekaa kertaa luistimilla ja ihan hyvinhän tuo pärjäsi, koko ajan pitäen kiinni jostain mutta ekakertalaiseksi mun mielestä ihan hyvin, ja ainaki se tykkäs! Munkin mielestä oli hauskaa, ja olin ainoo joka ei kaatunu kertaakaa! Sit jäätiin hetkeks kattoo jotain junnujen pelii joka oli toisessa aitiossa ja sitte lähettiin syömään. Texas Road House omnomnom. Vietävän kallis verrattuna muihin ravintoloihin täällä mut ihan kyl ehdottomasti yks mun lemppareista. Takas tullessa haettiin Alaina hoidosta ja arvatkaa kenellä oli miellyttävä loppumatka. Olin ihan squeezed kahen lastenistuimen välissä takapenkillä, huh järkytys. Maisemat oli tosi upeet, aurinko oli just  laskenu ja taivas oli ihan mielettömän kaunis. Tulee ikävä näitä vuoria ku palaan Suomeen. Joka kerta kun ajetaan Altoonaan ni näkymä on ihan henkeäsalpaava ylhäältä vuorilta. Joku kerta lupaan muistaa ottaa kameran ja yrittää tallentaa näkymän. Chris heitti mut sit kotii ja tavanmukaisestihan oltais lähetty perheen kanssa ulos syömään, niinku joka lauantai, mutta mä olin TX Road Housen jäljiltä vielä niin täys että en edes harkinnu vetäväni toista ravintola-ateriaa joten jäin kotiin. Tossa soittelin pianoa ja huilua, laatuaikaa itseni kanssa :D Kevään konsertissa tullaan soittamaan Hunger Games -musiikkia, aika siistii :)

Tarkennus kohillaan ja sillee. Ei mun kameraa vieläkään osata käyttää täällä mut ei se mitää :)

Kuva on aika kämänen mut kuitenki TADAA siinä Amerikan toisiks suurin football stadion! (Beaver Stadium) Ei kyllä mun mielestä näytä et se mikää jättimäinen olis mutta ilmeisesti on kun se vetää reilu satatuhatta katsojaa :)

Tässä vielä samainen stadion mutta sisältä päin. Kuva googlesta

Vaikka se onkin Steak House mutta kun ruokalistalla näin lohta ni piti se ottaa! Ekaa kertaa lohta puoleen vuoteen <3