torstai 15. elokuuta 2013

Kuulumisia

Kaikki tällä hetkellä vaihdossa olevat tai sitä harkitsevat, annan yhen vinkin: pitäkää päiväkirjaa.

Oon lukenu muiden vaihtareiden blogeista kuinka hienoa ja upeeta ja mahtavaa ja hauskaa ja täydellistä on ollu eka viikko. Mullakin on kivaa ollut, ja hauskaa, oon nauttinu ajastani täällä, oon saanu muutamia kavereita, kaikki ihmiset on mukavia yms. En todella kadu että lähdin tai mitään sellasta, päinvastoin. On vaan ollu yllättävän rankkaa. Englannin kieli sujuu, osaan ilmasta  itteäni ihan tarpeeks hyvin ja ymmärrän suurimman osan mitä puhutaan, mut koska kaikki mitä sanon tai kuulen mun aivot joutuu kääntää sen suomeks ja sen takii aivot ylityöskentelee koko ajan ja oon väsyny edelleen.
Tykkään paljon mun hostperheestä, hauskoja ja sydämellisiä ihmisiä. Mun mielipide on että varsinkin alussa se ois todennäkösesti helpompaa sopeutua kaikkeen jos perheessä on lapsia, joko pieniä tai omanikäsiä. Mulla niitä ei ole. Ei se mua haittaa mutta oon huomannu että kommunikoin ihan eri tavalla kun joukossa on nuoria. Mun hostperhe ei tiedä niin paljoa ns. nuorten elämästä joten he on yhtä yllättävässä tilanteessa kuin mäkin: miten pitää toimia, mitä se haluaa, mistä se tykkää, mistä puhutaan...
Eilen keskustelin pitkään hostäidin kanssa kaikesta ja sillä tavoin tutustutaan toisiimme. Perheen kanssa on helppo puhua ja he tukee mua ja sanoo you're doing fine kun sönkötän englantia enkä löydä jotain sanaa. Sukulaisia oon tavannu aika paljon ja tykkään heistäkin kaikista. Oikeastaan, en oo tavannu täällä ihmistä josta en tykkäis.

Kello on kohta 11 ja oon väsyny, tuntuu etten saa mitään selvää kirjotetuks vaikka oli vaikka mitä asiaa mistä kirjottaa. Anyways, en muista enkä aio väkisin yrittää vääntää mun aivoja siihen kuosiin että alan analysoimaan yhtään enempään miltä kaikki tuntuu. Sanon sen verran että tykkään olla täällä, tykkään ihmisistä, odotan innolla kaikkea uutta, perheessä menee hyvin... Kaikki on siis hyvin! Koti-ikävä ei oo pahemmin iskeny vasten kasvoja mut ensimmäistä kertaa näin pitkän ajan kun viikon oon ollu erossa Jessestä ja se on varmaankin se raskain osa.

Sitten mitä oon puuhannu! Eilen hostmaman 17v grandson Gavin tuli tänne ja vei mut valokuvaamaan. Gavin on ihan loistotyyppi mut asuu eri kaupungissa eli ei valitettavasti nähä kovin usein. Meil on paljo samoja intressejä ja se haluu viedä mut joka paikkaa ja että saan kokea mahollisimman paljo. Eilen myös sukulaisia tuli käymään. Voin kertoa että joka kerta kun tarjoan amerikkalaiselle turkinpippuria en pysty pitämää pokkaa! Kaks ihmistä liian monesta kenelle oon tarjonnu, on urhoollisesti syöny sen loppuun mutta kaikki muut sylkäsee sen pois. "What the hell is that?! Are you trying to kill me? My tongue is on fire! Are you serious you like that, you must be crazy!" Ja ne kattoo mua ku mielipuolta ku tyytyväisenä mussutan salmiakkejani kjeheh.
Band camp alko ja se on kivaa! Pääsin taas soittamaan huilua pitkästä aikaa ja saan bandista kavereita. Ens keskiviikkona mennään esiintymään Pittsburgiin Kennywoodin huvipuistoon ja samalla päästään huvittelemaan itse huvipuistossa. Torstaina lähetään perheen kanssa Virginia Beachille, can't waaait! Liityn myös koulun cross country teamiin, kävin tänää ostamassa vähän urheiluvaatteita. Saa nähä miten käy, pystynkö juoksemaan lonkkani ja polveni kanssa..

Ettei jää ihan ankeeks tää pistän viel muutamia kuvia :) Palaan taas! Love you <3

IMG_1476 IMG_1494 IMG_1504 IMG_1510 IMG_1517 IMG_1527 – Kopio

4 kommenttia:

  1. siis oon niin älyttömän samaa mieltä tuon RANKKAA AIKAA kanssa. Eka viikko ja risat takana ja huh huh... juostu sinne ja tänne, reeniäreeniä, enkun puhuminen (ei se sinänsä oo niin rankkaa, mutta se, että pitää miettiä hetki kun suomeksi pystyy vaan sanomaan kaiken mitä sylki suuhun tuo). Välillä mulle tulee mieleen, että niin puhunko mä suomea vai enkkua, ja musta tuntuu, että se on alkanu helpottumaan niin paljon! :) ja jep toi päiväkirja juttu.. yritin tässä tehä postausta ja piti kunnolla miettii mitä minäkin päivänä on tullut tehtyä, koska ittellä se päiväkirja on vähä jääny...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin tää et vaan toiset vaihtarit voi täysin ymmärtää tän tilanteen! Mut kyl varmasti meil mmolemmil alkaa helpottaa ku saa kaverei ja enkku alkaa sujuu paremmin yms. Ja mulle itelleni on ainaki suuri apu aina ku saa kaiken purkaa päiväkirjaa ja samalla siitä jää muisto tästä vuodesta, joten suosittelen! :) Tsemppiä sulle Texasiin, have fun! :)

      Poista
  2. :) ihana kuulla et menee hyvin! Oot rakas ja ihanan näköstä siellä! Pus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllää! Toivottavasti sielläkin <3 Eikö ookki, rakastan näit maisemii!!!! pus <3

      Poista