My b-day!

Eilen oli mun synttärit joten nyt oon virallisesti aikuinen! Vaikken kyllä koskaan aio aikuiseks kasvaa. Anyways, illalla suku tuli juhlimaan ja oli aivan sairaan hauska ilta. Momin kanssa aamupäivällä kokkailtii buffalo chicken dippiä ja sloppy joeta ja haettiin mun synttärikakku joka oli aivan törkeen hieno :D ! Ilta oli kaikin puolin onnistunu vaikka alkuun en ollu yhtään innoissani, en nimittäin koskaan oo tykänny omista synttäreistä. Lahjaks sain mm rahaa ja vaatteita ja aika paljo Pittsburgh Penguins tavaraa haha muun muassa travel mugin josta aina kahvit juon aamutunneilla koulussa. Illalla vielä ku kaikki oli lähteny paitsi mun saksalaisvaihtarikaveri Paul, nii ovelle koputettiin ja siel oli mun kaveri Tanner hirveen suklaaläjän kanssa haha! Oli kyllä kiva ilta ja nyt oon taas vähän vanhempi. Surullista vaan ajatella että tasan kolmen kuukauden päästä pitäis lähteä kotisuomeen. Ja rehellisesti sanottuna, mä en halua lähteä täältä.





Mä oon nyt saanut luotua itselleni sen elämän tänne. Mulla on täällä niin paljon rakkaita ihmisiä että monet yöunet oon menettäny murehtimalla lähtöä. Hostperheen kanssa tuntuu että oltais tunnettu koko elämä vaikka todellisuus on vaan 7 kuukautta. Kavereiden kanssa oon lähentyny tosi paljon ja ikävöin jo valmiiks yleisurheiluaki. Mulla on kaikki aivan täydellisesti täällä. Tää kevät on menny ihan hujauksessa tähän asti ja oon varma että loppuaika tulee menemään vielä nopeammin. Mulla ei vaan riitä sanoja siihen miten onnellinen mä olen. Syksyllä mietin useaan otteeseen että mitä mä oon taas menny tekemään. Mietin että miksi luulin olevani tarpeeks vahva tähän. Välillä mietin kuinka paljon paremmin kaikki olisi jos oisin kotona. Luovuttamista mä en harkinnu missään vaiheessa, mutta epätoivon hetkiä oli useita. Nyt tuskin muistan niitä aikoja. Tää toinen puolisko on voittanu kaikki ne negatiiviset tunteet ja ajatukset.
Tuntuu pahalta sanoa että en halua lähteä, koska tottakai haluan nähdä kaikki perheenjäsenet ja ystävät suomessa. Ehdottomasti. Toivoisin vaan että voisin jotenki yhdistää mun rakkaat Amerikka-ihmiset ja rakkaat Suomi-ihmiset sillein ettei tarttis asua toisella puolella maailmaa. Tää on tosi sekava teksti mutta niin on mun fiiliksetkin. Nyt ei vaan voi muuta kun nauttia täysillä tästä ajasta mikä on jäljellä ja iloita kun näkee taas rakkaat Suomessa. Ja jonain päivänä tulla takasin tänne ja halata kaikkia niitä jotka teki mun vaihtovuodesta unohtumattoman.